Benjamin oli kehittynyt maalaamisessa suuren harppauksen. Hän maalasi kauniita tauluja, jotka sitten myytiinkin usein viidelläsadalla simoleonilla. Ben ajatteli, että hän voisi jopa alkaa aikuisena pelkästään maalaamaan tauluja työkseen. Poika ei kyllästynyt maalaamiseen lainkaan, ja hän maalasi joka päivä. Yleensä yhden taulun maalaamisessa kesti noin neljä päivää, joskus jopa viikko, jos hän halusi huolitellun lopputuloksen. Ehkä tulevaisuudessa hänestä tulisi arvostettu taidemaalari, jonka teoksista maksettaisiin tuhansia simoleoneita... Ehkä. Ben hymyili ajatuksilleen ja kastoi siveltimensä uudelleen vesiväriin.

Benjaminilla oli myös vapaan maalailun lisäksi yksi maalaamisprojekti, nimittäin suvun ensimmäisen perijän, suvun kantaäidin, Arinan, muotokuva. Sen maalaamisessa Benillä oli kestänyt jo monta päivää, eikä se vieläkään ollut valmis. Hän halusi täydellisen, valokuvantarkan muotokuvan, josta seuraavat sukupolvet näkisivät kunnolla aloittajan kasvonpiirteet. Arina oli itse määrännyt esikoistaan maalaamaan kuvan.

No, ei siinä niin kovin kauaa oikeastaan kestänytkään, kun seinällä kehystettynä komeili Arinan muotokuva. Benjamin oli pienimmällä siveltimellään kirjoittanut maalauksen alareunaan 'Benjamin Tower'. Sitten hän hymyili: "Nyt, kun joku seuraavien sukupolvien lapsosista kysyy, kuka Benjamin Tower oli, hänen vanhempansa kertovat minusta, toisen sukupolven esikoisesta. Ja lapset varmasti ihailevat maalaamistaitojani!" Arinakin tuli ihastelemaan muotokuvaansa. "Ei voi olla totta! Benjamin, tämä on upea! Oletko maalannut siihen oman nimesi?" hän intoili ja katseli maalausta. Ben tökkäsi alanurkkaa, jossa hänen nimikirjoituksensa luki, ja Arina nyökkäsi. "Nykyään jokaisesta suvun perijästä maalataan kuva ja se laitetaan kehystettynä seinälle!" hän myös julisti juhlallisesti. Muutkin lapset kuulivat sen. "Ai... Siitä josta tulee perijä, hänen kuvansa maalataan seinälle?" Brian vielä varmisti. "Niin", hänen äitinsä nyökkäsi. "Siistiä!" Berry hihkaisi. "Mitäs sinä siinä iloitset? Minusta tulee perijä!" Brian ihmetteli. "Minustapas!" "Minusta!" "Muistakaa, että perijä voi olla myös Britney tai Bart", Beatrice muistutti. "Tai Ben." Brian ja Berry lopettivat riitelynsä ja nyökkäsivät.

Bartkin katseli merkittävästi isosiskojaan ja -veljiään. Ihan kuin poika olisi jo tajunnut sen, että joku heistä valittaisiin perijäksi ja sen, että perijä voisi olla myös hän itse. Mutta ei, kolmevuotias Bart ei tainnut vielä oikein tajuta perijäasioista mitään, ja hän menikin kohta pureskelemaan legopalikoitaan kuten hänellä oli tapana.

Kun muut menivät jo nukkumaan, Beatrice jäi tarkastelemaan vielä maalausta. "Pakko myöntää, että Ben on tehnyt tarkkaa työtä", hän ajatteli. Mitä enemmän hän ajatteli perijänpaikkaa, sitä enemmän häntä alkoi itkettää. "Beatrice, nukkumaanmenoaika!" Arina hymyili tytölle huomaamatta, että hän oli masentunut. "Joo, Arina..." Bea nyökkäsi ja meni huoneeseensa. "Arina...?" Arina pohti. Yleensä Bea kutsui häntä äidikseen, vaikkei hän tytön biologinen äiti ollutkaan. Tai eiväthän he oikeastaan olleet minkäänlaista sukua toisilleen. Ja siksi Bea nieleskelikin itkua vuoteessaan. "Haluaisin perijäksi, mutta se on mahdotonta... En ole mitään sukua Arinalle. Jos minusta tulisi perijä, ei Arinan suku oikeastaan jatkuisi, ja sitä minä en halua. Joku noista viidestä sisko- ja velipuolistani tulee perijä. Miksi... Voi miksi minun toisen vanhempani täytyy asua tähtien tuolla puolen?" Sitten Bea kuitenkin rauhoittui. Voisihan hän aloittaa kokonaan uuden suvun, jos haluaisi vielä aikuisenakin...

Britney harjoittelee puhumista. Taas eka sana nalle. Mikäs muukaan?

Kun Bea oli nukkumassa, Berry ja Brian hiipivät jälleen kerran ulos. "Ollaan nyt hiljempaa kuin viime kerralla", Berry kuiskasi ja hänen veljensä nyökkäsi. "Meille ei ole vielä selvinnyt, kumpi meistä on parempi pallottelussa", Brian virnisti. "Niinpä. Ota koppi!" Berry hihkaisi ja heitti pallon veljelleen.

"Eikä! En mä ikinä opi ottamaan palloa kiinni", Brian voihki ja nosti jälleen kerran pallon märältä ruohikolta. "Lällää! Mä olenkin harjoitellut", Berry ilkkui vahingoniloisena.

"Aha. No, näytäpä nyt taitojasi", Brian kehotti ja heitti pallon korkealle ilmaan. "Hei, toi oli surkea heitto! Ei tota saa kukaan kiinni!" Berry parahti ja astui pari askelta taaksepäin.

"Hahhah! Et sä sittenkään harjoitellut tarpeeksi, rakas siskoseni!" Brian nauroi vuorostaan kun pallo putosi taaskin maahan. "Turpa kiinni!" Berry ärähti ja ryntäsi veljensä kimppuun. Kun he olivat tapelleet hetken aikaa he lopettivat ja alkoivat miettimään, missä toinen olisi toista parempi.

"Nyt keksin! Olen hyvä puhaltamaan saippuakuplia!" Berry keksi ja alkoi puhaltaa monivärisiä kuplia ilmaan. "Katso vaikka, Brian!"

"Niin olet", Brian myönsi, "mutta et läheskään yhtä hyvä kuin mä! Minä olen paras!" Poika puhalsi saippuakuplia ja sai puhallettua niitä kolme kertaa enemmän kuin Berry. "Okei, okei, sä voitit saippuakuplien puhaltelun, mutta et seuraavaa lajia!" Berry kivahti. "No mikäs seuraava laji on?" Brian kysyi vähättelevästi.

"Naruhyppely!" Berry virnisti. Hän otti itselleen hyppynarun ja antoi yhden veljelleen. Brian irvisti - hän vihasi yli kaiken naruhyppelyä, se oli kuulemma tyttöjen puuhaa. Niinpä Brian vain kaatuili sillä välin kun Berry laski: "127, 128, 129, 130..."

"Berry ja Brian", kuului Arinan ääni ovelta. "Taasko te olette livahtaneet yöllä ulos? Ettekö ymmärrä, että kuka tahansa voi tulla ja siepata teidät? Silloin itkisin itseni kuoliaaksi. Tulkaa heti nukkumaan", hän käski vihaisemmin kuin viime kerralla. "Mutta kun... Ei nukuta yhtään", Brian yritti. "Ei selityksiä. Saatte loppuviikon kotiarestia", Arina määräsi. Kaksosten kävellessä huoneisiinsa pää painuksissa Berry kuiskasi Brianille: "Minä voitin naruhyppelyn."

Kohta koittikin Britneyn ja Bartin aika kasvaa! Ihanaa, ei enää kamalaa taaperoikää! Tässä Britney...

...tässä Bart.

Oiih, mikä söpöliini Bartista kasvoikaan! <3 Ihanat kasvonpiirteet! Ilmiselvää perijäainesta... Mutta niin ovat kylläkin muutkin lapset.

Ja Britneystäkin kasvoi tosi nätti. Turhan paksut huulet vain, mutta ei se nyt niin kovin paljon haittaa.

Heti kasvettuaan Britneyllä oli kauhea vessahätä, mutta valitettavasti Beatrice oli jo jonottamassa vessaan pääsyä. "Mä menen eka vessaan!" hän muistutti. "Mun pitää mennä ensin!" Britney valitti. "Kyllä sä jaksat odottaa, isojen täytyy mennä ensin", Bea väitti ja heti kun vessa vapautui, hän syöksyi sinne. "Et sä ole mua kuin kolme vuotta vanhempi!" Britney kiljui.

"Hihihih... Tää... Hih... On hirveen hauskaa!" Britney hihitti kun hän ja Bart leikkivät tyynysotaa. Bart ei saanut sanaa suustaan naurultaan.

Sinä iltana, kun talossa ei ollut enää yhtään taaperoa, koko perhe päätti pallotella yhdessä. Ja näyttäähän tuolla yksi vieras nainenkin olevan, kuten huomata voi. "Huhhuh, että kesällä on kuuma", Brian voihki. "Ööh... Pikku vinkkinä vain... Sun ehkä kannattaisi pitää taukoa tästä heittelystä ja mennä vaikka kylmään suihkuun..." Berry, jonka kanssa Brian pallotteli, ehdotti. "Miksi?" Brian ihmetteli. "Katso peilistä, niin huomaat", sisko vastasi ja Brian menikin sisälle.

Niinpä niin... Brian oli ihan punainen naamastaan. Hän oli palanut iltapäivän auringossa, kun ei ollut rasvannut itseään, ja hänen kärsiessään vielä illalla kuumuudesta punoitus vain paheni.

Brian riensi heti vessaan juomaan kylmää vettä, ettei saisi lämpöhalvausta. Hän kosketti ihoaan: "Auuts... Kylläpä kirvelee."

Mutta ei Brian suinkaan ollut ainoa kuumissaan oleva. Benjamin oli palanut vähintäänkin yhtä pahasti kuin pikkuveljensä. Britney sen sijaan ei ollut palanut, mutta kuumuuden takia hänkin otti pari kulausta vettä.

Kaikki viisi nuorimmaista lasta olivat kiinnostuneet maalaamisesta vähintäänkin yhtä paljon kuin Benjamin. Lapsosista alkoi jo tulla hyviä maalaajia, mutta Benjaminin maalausten tasoa eivät he vielä saavuttaneet, eivät läheskään. Se ei kuitenkaan lannistanut heitä, sillä harjoitushan tekee mestarin, eikö vain?

Britneyn ja Bartin ensimmäinen koulupäivä koitti. Nyyh... Kuinka surumielistä. Yrittäkää kestää!

Illalla talon ohi kulki tyttöjen mielestä kiinnostavia tyypejä. Kuusitoistavuotias Riki oli Beatricen mielestä todella ihana ja komea poika, mutta ikäero oli liian suuri. Bea kuitenkin päätti, että heistä voisi tulla hyvät ystävät.

Myös Britney tapasi hyvännäköisen pojan. Heidän ikäeronsa oli kuitenkin kymmenen vuotta, ja Brit itsekin tajusi sen olevan aivan liikaa. Niinpä hänkin päätti alkaa vain pojan ystäväksi. Se sopi pojalle, ja niinpä Britin pyynnöstä hän suostui pyörittämään pikku ihailijaansa. "Melkein kuin me oltaisiin seurusteltu!" Brit selitti Bealle kun poika oli lähtenyt, ja Bea nauroi pikkusiskonsa jutuille. Ja itse tietenkin ajatteli Rikiä.

Hyvä Brian! Poika sai kympin todistuksen. Kauheita hikkejä nämä Towereiden lapset. Mutta hyvä asiahan tuo vain on.

Läksyjen teko sujui ilolla, kun kaikki viisi lasta tekivät niitä yhdessä. Joskus Benjaminkin tuli avittamaan tehtävissä, vaikka hän itse kävi jo lukiota ja sielläkin oli vaikeaa.

Joskus kävi kuitenkin näin. "Hei Brit, ei se sitä tarkoita että jos olet kadottanut läksysi niin että saisit vain lekotella auringossa!" Bart valitti. "Ole hiljaa, Bart, mä tutkin nyt pilviä! Mene tekemään niitä omia läksyjäsi!" Britney käski ja sen jälkeen kikatti vahingoiloisesti.

"Lukiossa tulee kolme kertaa enemmän läksyjä kuin ala-asteella", valitti Benjamin ja pähkäili vaikeaa laskua. "Onneksi kohta pääsen viettämään yliopistoelämää, mutta kyllähän sielläkin pitää opiskella varmaan vieläkin enemmän."

"He-hei... Mitä tapahtuu? Ai niin! Minä kasvan!" Brian hehkui. "Hei, eikö ketään kiinnosta nähdä minkälaiseksi teiniksi minä kasvan?" hän huusi.

"Valitan, veliseni, mutta kaikki haluavat nähdä minun kasvuni!" Berry huusi kulman takaa. "Miksi te ette voineet kasvaa vähän eri aikoihin?" Arina huusi ja yritti vilkuilla välillä Briania ja välillä Berryä.

Ai että Brianista tuli komea, vaikkei hänen kasvuaan ollut moni katsomassa! Tavoitetta en muista.

Ja kyllä Berrystäkin kasvoi oikea kaunotar! Meikin kanssa näyttää varmastikin vielä kauniimmalta (nuo Arinan silmät eivät nimittäin näytä kovin kivoilta ilman minkäänlaista meikkiä, I think.). Tytöstä tuli romantiikkatavoitteinen. Eikä! -_-

Berry sai hieman kauniimman arkiasun. Tyttö halusi jonkun muodikkaan asun, ja Arinan teiniaikojen mekko olikin houkuttelevasti vaatekaapissa.

"Wuhuu! Me voidaan lähteä yliopistolle!" Berry hihkaisi ja läimäytti kätensä yhteen kaksoisveljensä kanssa. "Niinpä! Siellä on varmasti mahtavaa! Kauniita tyttöjä, joihin voi tutustua, laamamaskotteja..." Briankin suunnitteli. Hän oli nimittäin lukenut netistä jonkun opiskelijan kirjoittamaa blogia, ja siellä tuntui olevan pelkästään positiivisia asioita kirjoitettuina. Voi Brian, olet tainnut unohtaa itse opiskelun...

"Hei, ette te vielä voi lähteä, ettehän? Teidän täytyy odottaa mua! En mä sinne yksin halua lähtee, mutten myöskään jaksa odotella Britiä ja Bartia! Odottakaa nyt vielä pari kuukautta, niin minäkin olen sopivan ikäinen lähtemään!" Beatrice puhui Berrylle. "Hmm... Pitää miettiä. Kyllä me varmaan sen verran jaksetaan odottaa, vai jaksetaanko Brian?" Berry huusi veljelleen toiseen huoneeseen. "No kyllä varmaan. Ei pari kuukautta nyt niin pitkä aika ole", kuului vastaus. "Mutta haluatko sä lähteä heti kasvettuas yliopistolle?" Berry tivasi vielä pikkusiskoltaan. "Joo! Haluan mä!" Bea vastasi ilahtuneena siitä, että Benjamin, Berry ja Brian odottaisivat häntä. "Kiitos!" hän vielä kiitti ja meni innoissaan huoneeseensa maalaamaan. "Pari kuukautta enää..."

Ne pari kuukautta kuluivatkin aika nopeasti. Benjamin, Brian ja Berry harjoittelivat maalausta ja muita taitoja, että saisivat stipendejä. Myös Bea oli harjoittelemassa maalaamista, kunnes oli kasvamisen aika.

"Jes! Mä oon teini! (Andromedan huomautus: romantiikkatavoitteinen teini...) Ben! Berry! Brian! Häivytään täältä!" Beatrice kiljui innoissaan. Kaikki neljä läimäyttivät kädet yhteen toistensa kanssa. Yliopistoelämä odotti heitä.

 

No niin. Tässä siis neljäs osa. 45 kuvaa tässä oli, toivottavasti tykkäsitte! :) Toivoisin kaikilta kommentteja, myös heiltä, jotka tätä lukevat mutteivät kommentoi (jos heitä siis on). Haluaisin nimittäin tietää, ovatko osat suurimman osan mielestä sopivan pituisia ym. :>