Koitti seitsemänvuotiaan esikoisen, Benjaminin, ensimmäinen koulupäivä. Poika asteli rohkeasti hymyillen kohti keltaista koulubussia. Ei tainnut häntä kouluunmeno juuri pelottaa. "Huomenta, mä olen Benjamin!" Benjamin tervehti reippaasti kuljettajaa joka tervehti hymyillen. Benjamin katseli itselleen vapaata paikkaa, ja pian sen löysikin. Arina vilkuili ikkunasta, kun bussi meni menojaan.

 Perheessä oli vain kaksi aikuista, mutta kolme taaperoa. Niinpä Arina ja Anssi omistivat yhden päivän ainoastaan pienokaistensa opettamiselle. "Sano nalle. Ei se ole niin vaikeaa. Nal-le. Yritä nyt edes, Brian! Nalle!" Arina maanitteli. "Nal..le...?" Brian sanoi kysyvästi. "Hienoa Brian!" Arina innostui ja nappasi pojan syliinsä. "Anssi! Brianin ensimmäinen sana oli 'nalle'! Merkitse vauvakirjaan!" hän huusi.

"Joo joo", Anssi huoahti ja yrittäessään opettaa Berryä puhumaan. "No, jos veljesikin kerran oppi sanomaan nallen, niin koetas sinäkin. Siis... Nalle!" Anssi yritti. "Nalle!" Berry tokaisi. "Nalle", hän sanoi uudestaan. Ja kolmannen kerran. "Selvä, uskotaan!" Anssi nauroi ja kutitti Berryä, joka alkoi nauramaan hennolla äänellä.

"Arina! Tämä on uskomatonta! Beatricekin sanoi ensimmäiseksi sanakseen 'nalle'!" Anssi hihkui. "Hieno juttu... Pitääpä hankkia kaikille pehmonalle leluksi", Arina tuumi. "Jospa ostaisimme kuitenkin ksylofonit? Haluan, että lapsistani tulee luovia ja taiteellisia." "Ihan miten haluat, kulta", Arina hymyili. Hän oli onnellinen. Hänellä oli ihana mies ja neljä suloista lasta sekä hyvä työ. Mitä muuta nainen voisi toivoakaan?

 Benjamin tarjoutui koulusta tullessaan opettamaan kaikille kolmelle taaperolle lastenlorun. Berryn kanssa se oli hankalaa, sillä tyttönen oli juuri puhumaan opeteltuaan alkanut hokea "nalle" -sanaa. "Ei, ei nalle! Kuuntele nyt!" Benjamin yritti. "Nalle." "Huoh..."

Pikku Beatrice sen sijaan oli iloinen kun isoveli opetti häntä lausumaan lastenlorun. Bea olikin heti kaksivuotiaasta asti ollut pirteä ja valmis oppimaan uutta.

Eikä Brianinkaan opettaminen tuottanut suurempia hankaluuksia.

Samalla Anssi yritti saada alientyttärensä kävelemään. "Hyvähyvä, juuri noin", hän kannusti.

"Askel kerrallaan, Beatrice. Opit kyllä, jos vain haluat."

Vielä yksi kuva taaperoiden opettamisesta.

Ensin työ, tai siis tässä tapauksessa taitojen opettelu, sitten huvi. Brian oli livahtanut ovesta ulos ja meni leikkimään vesilätäkössä. Koko ajan noita taaperoita saa olla vahtimassa. Arina juoksi nopeasti ottamaan poikansa syliinsä ja vaihtoi hänelle kuivat vaatteet, ettei hän vilustuisi.

Berry on Beatricen paras kaveri - ja Beatrice Berryn. Söpöä <3

Eräänä yönä Arina heräsi kauheisiin polttoihin, ja hän tunsi, että vauva halusi jo maailmaan. Arina huusi niin kovaa, että yleensä niin sikeäuninen Anssikin nousi hätääntyneenä seuraamaan tilannetta. Lapset sen sijaan nukkuivat kaikessa rauhassa omissa huoneissaan.

"Anssi! Älä soitakaan hätänumeroon! Vauva syntyi jo!" Arina huusi miehelleen. Anssi juoksi katsomaan. "Onko se... siis hän... tyttö vai poika?" hän kysyi. "Tyttö", Arina vastasi. "Britney. Sopiiko nimi?" "Mainiosti. Pikku Britney..." Anssi puhui ja silitti vauvan päätä, mutta yllättyi, kun Arina tyrkkäsikin vauvan hänen syliinsä. "Mitä ny...?" Anssi aloitti.

Arinan ei tarvinnut vastata, kun toinenkin lapsonen saapui maailmaan. "Kahdet kaksoset samassa perheessä! Epätavallista!" Anssi totesi. "Niin on - mutta totta!" Arina virnisti. "Tämä pikku poika saa nimekseen Bart."

Aamulla kun Benjamin heräsi, hän hieroi silmiään ja käveli aamupalalle ja vaihtamaan vaatteet. Vasta kun hän palasi huoneeseensa, hän tajusi että Bart oli hänen huoneessaan. "Äitii-ii! Miks mun huoneessa on vauva?"

Kun Arina ja Anssi olivat ostaneet taaperoille ksylofonit, he viettivät lähes kaiken aikansa niiden parissa. Varsinkin Beatrice nautti soittamisesta kovasti, eikä halunnut hukata hetkeäkään taaperoajastaan muilla tavoin kuin soittamalla ksylofonia. Tytöstä alkoi tulla jo melko taitava soittaja, epämääräiset kilahdukset muuttuivat jo pikkuhiljaa hallituiksi.

Berrykin rakasti soittamista yli kaiken. Brian sen sijaan käveleskeli ympäri taloa, tutki ja pysähtyi aina välillä levähtämään, sillä vasta kävelemään oppineelle käveleminen oli rankkaa. Hän myös kuunteli usein siskojensa soittamista.

Benjamin sai ensimmäisen kympin todistukseensa.

Ja Arina saapui töistä juuri sopivasti hurraamaan esikoispoikansa todistukselle.

Benjamin riensikin heti nurmikolle tekemään läksyjään, jotta kymppi todistuksessa säilyisi.

Pian koittivatkin Brianin ja Berryn syntymäpäivät. Toivotaan, että he säilyttävät suloiset kasvonpiirteensä. "Iti, äiti! Kattokaa kun mä katvan!" Brian käski.

Ja niin hän sitten kasvoikin.

Oii, söpö pikku poika! Nenä nyt on vain vähän iso, mutta ei anneta sen häiritä. Suloinen Brian on joka tapauksessa.

Ja sängyn toisella puolella päätti kasvaa Berry.

Hyppy.

Eikä, unohdin ottaa Berrystä kasvokuvan. -_- Tässä näette kuitenkin melko hyvin hänet ja hänen uuden huoneensa. Teemana oli prinsessa.

Tässä Brianin uusi huone. Teemana oli avaruus.

Tässä vielä Benjaminin autoteemainen huone, vaikka olettekin jo nähneet sen.

Berry ja Brian olivat olleet vasta pari päivää lapsia, ja he halusivat ottaa lapsuudestaan kaiken ilon irti. Kello oli yli puolenyön. Enää heidän ei tarvinnut itkeä pinnasängyssä ja odottaa, että joku nostaisi heidät pois. Nyt he pystyivät aivan itse nousemaan sängyistään muiden nukkuessa. "Etkö säkään saa unta?" Brian kysyi. "En. Mennäänkö pihalle?" Berry kysyi. "Mutta huomenna on koulua..." Brian mietti. "Niin, mutta ei se nyt niin vaarallista ole olla väsyneenä koulussa, eihän?" Berry kysyi. "Noo... Ei niin. Mennään!" Brian virnisti ja he menivät ulos.

"Hui, ulkona näyttää ihan eriltä yöllä kuin päivällä", Berry sanoi. "Totta", vastasi Brian. Kaksoset katselivat hiljaista maisemaa ja tunsivat, kuinka kostea maa oli. Sitten he katselivat ruusukimppua. "Iskä on lähettänyt tuon äidille kun ne olivat nuoria", Berry haaveili. "Löytäisinpä minäkin jonkun ihanan miehen." "Minä en ainakaan ikinä hanki itselleni tyttöystävää, kuka sellaista tarvii", Brian tokaisi. "Muutat vielä mielesi!" Berry huudahti. "Enpäs!" "Joopas!" "Enpäs!" "Joopas!"

"Pallotellaanko?" Brian ehdotti. Berry nyökkäsi ja heitti pallon. "Hah! Et saa edes palloa kiinni!" Brian nauroi siskolleen. "Saanpas! Sinä et saa!" tämä kivahti ja heitti pallon niin nopeasti, ettei veli ehtinyt saada sitä kiinni.

"No, tässä lajissa voitankin minä!" Brian huusi ja löi siskoaan tyynyllä. "Ai! Lopeta! Hullu! Sinä olet hullu! Lopeta!" Berry kiljui niin että Arina heräsi. "Berry ja Brian! Mitä te teette ulkona? Kello on jo yksi! Heti nukkumaan!" hän käski ovelta. "Toi halusi että me mennään pihalle", Brian mutisi kävellessään sisälle osoittaen Berryä.

Jonkin ajan kuluttua oli Beatricenkin aika kasvaa kouluikäiseksi. Huoh. Kyllä aika rientää.

Noniin, katsotaan minkä näköikseksi Bea kasvaa...

Söpö alientyttönen. Kivat vaatteetkin.

Ja samana iltana kasvoivat myös Britney ja Bart! Tässä kasvaa Britney...

...tässä Bart.

Pienen kampauksenmuutoksen jälkeen Britney näytti tältä.

Ja Bart tältä. Söpöjä tuli molemmista!

 Benjaminilla ja Brianilla oli kumma käsitys läksyjen teosta yhdessä: Berry ja Beatrice joutuivat kertomaan kaikki vastaukset, joten poikien ei tarvinnut muuta kuin kirjoittaa oikeat vastaukset tehtäviin.

Pian Berry ja Beatrice kyllästyivät sellaiseen läksyjentekoon, joten he päättivät mennä yhdessä ratkomaan läksyjään toisaalle. Niinpä Benjaminin ja Brianin koulumenestys laski kympistä seiskaan, joka johti siihen että pojat alkoivat enemmän kuuntelemaan oppitunneilla.

Arina menestyi hyvin urallaan. Työt veivät paljon aikaa hänen päivästään.

Ja silloin kun hän ei ollut töissä, hän maalasi tauluja. Se oli hänen uusi harrastuksensa.

Onko järkeä jättää läksyjen tekeminen aamuyöhön?

Pian kuitenkin ahkera läksyjenteko palkittiin. Berry sai ensimmäisen kympin todistuksensa.

Myös Bartin ensimmäinen sana oli nalle. Yliluonnollista.

Britney ja Bart opettelemassa kävelemään.

Valitettavasti eräänä päivänä Arinalla ja Anssilla oli samaan aikaan töitä, joten oli palkattava lastenhoitaja. Katsokaa nyt mitä se hullu on saanut aikaan. Koko huone on täynnä tuttipulloja.

Ja sitä paitsi Bart haluaisi pois lastenistuimesta.

Vieläkö lisää tuttipulloja? Oli pakko kääntää jääkaappi seinää vasten.

Onneksi Benjamin päätti hypähtää teiniksi! Hän voisi ottaa Bartin pois lastenistuimesta ja häätää sen ärsyttävän lastenhoitajan.

Ja tältä hän sitten teiniksi kasvettuaan näytti. Hänestä tuli komea, eikö?

 

Huhhuh, olipa tässä kirjoittamista, vaikkei tämä kovin pitkä osa ollutkaan. :/ Toivottavasti piditte ja kommentoitte. ^^