BENJAMIN

Hei! Minä tässä, Benjamin. Olen nyt kasvanut aikuiseksi. Minua ei oikeastaan edes haittaa, ettei minusta tullut perijää, sillä nyt minulla on kiva omakotitalo ja elämäni on rauhallista, kun talossani asumme vain minä ja vaimoni. Berry joutuu asumaan myös isovanhempien kanssa...

 
Tällaisessa omakotitalossa siis nykyään asun. Ei mikään maailman hienoin, mutta kelpaa hyvin.

 
Kuten muistattekin, minulla on kaunis vaimo, Leeni nimeltään. Hän muutti luokseni asumaan lainkaan sen enempää miettimättä. Meillä on haaveena parin lapsen saaminen.

 
Oli kulunut noin puoli vuotta siitä, kun muutimme asumaan yhdessä. Silloin saimme huomata, että toiveemme toteutuisi: Leeni odotti vauvaa! Tai no, oikeastaan, lääkäri sanoi että vauvoja on mahassa kaksi, kaksoset siis tulossa. Ette arvaa, miten onnellinen olen!

 
Ja, viiden kuukauden kuluttua minun ollessa töissä, lapset päättivät saapua maailmaan. Leeni kertoi, että synnytys kesti kauan, muttei ollut mitenkään erityisen vaikea.

 
Kun sitten tulin töistä kotiin, sain tavata tunnin ikäiset lapseni, tytön ja pojan. Olimme todella onnellisia tästä kaikesta tapahtuneesta. Leeni ehdotti, että lapsille annettaisiin suomalaiset nimet, joten niinpä kaksosten nimiksi tulivat Henna ja Henrik.

 
Eikä kestänyt kuin pari vuotta, niin Hennasta ja Henrikistä kasvoi hiukan isompia lapsia.

 
Tässä todella komea, selvästi minulta kasvonpiirteitä perinyt Henrik.

 
Leeni halusi välttämättä hiukan muotoilla poikansa hiuksia, joten päädyimme yhdessä tähän hiusmalliin.

 
Ja tässä Leenin sylissä erittäin söpö Henna.

 
Taas oli kasvun aika. Kyllä se aika rientää!

 
Henna, käännyhän ympäri, niin näemme varmasti kauniit kasvosi!

 
Oih, onko suloisempaa näkyä nähty? Hennan ja Henrikin välit olivat todella hyvät, eivätkä he riidelleet juuri koskaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, Henrik näyttää tosiaan minulta kun taas Henna on perinyt piirteensä enemmänkin äidiltään.

 
Vielä yksi kuva pienestä perheestämme. Minulle maailman tärkeimmät asiat ovat rakas vaimoni sekä lapseni.

 

 

BRIAN

 
Hei vain! Minä tässä, Brian. Muutin isoveljeni tapaan rauhallisella alueella sijaitsevaan omakotitaloon. Asun tällä hetkellä yksin, minulla ei ole vielä ketään naisystävää.

 
Tässä siis taloni.

 
Naisystäväasia kuitenkin korjaantui, kun parin viikon päästä tapasin mukavan naisen, Maaret Töllösen.

 
Meillä oli paljon puhuttavaa ja tulimme hyvin toimeen keskenämme.

 
Kuukauden kuluttua uskaltauduin jo kysymään, haluaisiko Maaret jo muuttaa yhteen kanssani.

 
Vastaus oli myöntävä, suunnilleen tällainen: "TOTTA KAI oma Brianini rakas kulta hani <3 jne..."

 
Sitten polvistuin ja kysyin: "Entä jos menisimme kihloihin?" Siihenkin Maaret vastasi myöntävästi.

 
Niinpä Maaret muutti minun luokseni asumaan, ja antoi minun jopa leikata hänen hiuksensa uudenlaisiksi.

 
Ja muutaman viikon kuluttua menimme naimisiin.

 
Eräänä päivänä saimme sitten huomata iloksemme Maaretin olevan raskaana!

 
Ja pian olikin lapsen aika syntyä. Pienokainen sai nimekseen Mary, vähän äitinsä Maaretin mukaan.

 
Kului pari vuotta, ja Marysta kasvoi hurmaava pikku taapero!

 
Päätimme hankkia Maryn seuraksi Pörrö-nimisen koiran, sillä ajattelimme, että ehkä emme hanki enää enempää lapsia, sillä Maaretin ensimmäinen synnytys oli ollut niin vaikea.

 
Aika kului nopeasti, ja Marysta kasvoi koululainen. Oikein nätti tyttönen!

 
Tässä vielä kaunis kuva perheestämme.

 

 

BEATRICE

 
Hei, tässä minä, Beatrice, olen. Sain juuri ja juuri hankittua kuitenkin vähillä rahoillani pienen omakotitalon. Entinen poikaystäväni oli nimittäin melko varakas.

 
Voisin vaikka muistella edellistä poikaystävääni. Hänen nimensä oli... Jos nyt muistaisin... Boris? Olimme kihloissa ja todella onnellisia yhdessä.

 
Eräänä päivänä sitten huomasin olevani raskaana. Kun kerroin sen Borikselle, hän ei yhtään pitänyt asiasta. Hän lähti.

 
Niinpä jäin yksin syntymättömän lapseni kanssa.

 
Nämä ajat muistan kuitenkin selkeästi. Synnytin poikalapsen. Hänen nimekseen tuli Henry.

 
Henry oli suloinen lapsi, muttei hän perinyt minulta muuta kuin ihonvärin.

 
Esikoiseni synttärit koittivatkin pian.

 
Kun Henry oli kasvanut taaperoksi, tapasin ihanan miehen, Jaskan. Menimme kihloihin.

 
Henry rakasti katsella minun ja Jaskan kalastamista. Hän hihkaisi "Kala!" aina, kun jompikumpi meistä sai kalan.

 
Pian sitten synnytin kaksoset, tytön ja pojan, eli Nellan ja Tinon. Jaska ei ollut kuin Boris, vaan hän oli todella onnellinen pienokaisistaan.

 
Parin vuoden päästä kaksoset kasvoivat. Tässä Nella. Nella on perinyt minulta vain nenän.

 
Ja Tino... Hän on perinyt minulta vain ihonvärin.

 
Tältä Henry näyttää kouluikäisenä. Varsin suloinen!

 
Tässä siis meidän viisihenkinen perheemme.

 

 

BART & BRITNEY

 
 
Bart käski minun kertoa, mitä meille kuuluu, sillä hän itse on muka niin surkea kertoja. No, miten vaan. Minä ja Bart jätimme yliopiston kesken ja palasimme naapurustoon, jossa olemme syntyneet.

 
Muutimme asumaan aivan vierekkäin, sillä olemme niin läheisiä. Minun ei tarvitse kuin kymmenen metriä kävellä, niin olen jo Bartin talon luona.

 
Bart valitsi siis valkoisen talon.

 
En tullut oikein juttuun talonmiehen kanssa, mutta ei se mitään, kai me vielä ystävystymme... Kai.

 
Seuraavana päivänä sitten Bart päätti tutustua uusiin naapureihinsa - siis ei minuun, vaan hänen talonsa toisella puolella sijaitsevan talon asukkaaseen.

 
Kun kukaan ei tullut avaamaan, Bart lähti jo pois, mutta talon asukas juoksi hänen peräänsä. "Anteeksi! Luulin että olit joku ovelta ovelle -kauppias! Olen Minka Turunen", nainen nauroi. "Hauska tutustua. Minä olen Bart Tower. Asun tuossa viereisessä talossa", Bart esitteli itsensä. Ja, eihän siinä kauaa kestänyt, kun tutustumisesta siirryttiin jo flirttailuun.

 
Ja niinpä jo parin kuukauden päästä Bart kosi Minkaa, ja Minka suostui.

 
Näin myös Bartin usein kuntoilevan. Minka kai oli sanonut pitävänsä hyväkuntoisista miehistä.

 
Noin puoli vuotta kului, ja Minka sai huomata olevansa raskaana. Niinpä Bart ja Minka menivät naimisiin.

 
Olin surullinen. Minulla ei ollut vielä ketään kihlattua. En edes tiennyt, pitääkö Mauno enää minusta (Muistatteko hänet? Hän oli poikaystäväni yliopistoajoilla.). Rohkenin kuitenkin vihdoin illalla kutsua hänet kylään.

 
Ja niinpä Mauno saapui!

 
Tervehdysten ja juttelun jälkeen kysyin suoraan: "Mauno... Rakastatko minua enää?" "Totta kai, Briteny, oma kultani!" Mauno vastasi. "Ihanaa! Joten... Tuletko miehekseni?" kysyin. Vastaus oli "kyllä". Mauno muutti asumaankin luokseni.

 
Bart tuli onnittelemaan minua, heti kun pääsi töistä: "Onnea, Britney! Sinulla on siis nyt mies!" "Kiitos! Ja onnea teille vauvasta!"

 
Ja pian minäkin huomasin olevani raskaana.

 
Mauno oli todella iloinen asiasta.

 
Niinpä menimme naimisiin.

 
Minka synnytti luonnollisesti ennen. Hän sai tyttövauvan, joka nimettiin Millyksi.

 
Mutta ei minunkaan synnytykseni enää kaukana ollut.

 
Niinpä kahden kuukauden kuluttua synnytin kaksoset, pojan ja tytön, Rasmuksen ja Rosen!

 
Ja pian olivatkin Bartin esikoisen synttärit. Millystä kasvoi oikein suloinen.

 
Millylla ja minun esikoisillani on puoli vuotta ikäeroa, joten puolen vuoden päästä Rasmus ja Rose kasvoivat.

 
Oih! Rosesta ja Rasmuksesta tuli kyllä satamiljardiabiljoonaa kertaa söpömpiä kuin Millystä. Mutta kaipa on ihan normaalia, että vanhemmat pitävät omia lapsiaan aina kaikkein kauneimpina/komeimpina.

 
"Ito hali!" Rose ja "Rasse" huudahtivat yhteen ääneen ja halasivat toisiaan. Kyllä nuo kaksi ovat maailman ihanimpia lapsia!

 
Aikaa kului. Tässä näette Millyn juuri ekaluokan aloittaneena. Oikein suloinen, ja näyttää kovasti äidiltään.

 
Ja jälleen hypätään puoli vuotta ajassa eteenpäin, ja on Rosen ja Rasmuksen aika kasvaa. Samaan aikaan, ovathan he kaksoset!

 
Rasmuksesta kasvoi aivan ihana! Hän halusi kasvattaa itselleen pitkät hiukset, ja kyllähän se minulle sopi.

 
Ja tässä ei yhtään huonomman näköinen Rose! Uskomattoman kaunis tyttö. Hän leikkasi itselleen otsahiuksiaan hiukan lyhyemmiksi, mutta ne ylettyivät yhä korvien taakse, ja sitaisi hiuksensa poninhännälle taakse.

 

Siinä se! :) Sori, kun jouduitte odottelemaan niin kauan. :|D Nyt minua kyllä vähän harmittaa, kun en valinnut Britneytä perijäksi, jos katsoo minkä näköisiä Rose ja Rasmus ovat. Mutta, eivät Berrynkään lapset rumia ole. Näette heidät seuraavassa osassa. ^^

"Ei voi olla totta..." Berry mietti ihmeissään kävellessään kylmänä talvi-iltana kohti tuota taloa. "Pitäisihän minun muistaa oma lapsuuden osoitteeni. Silti... Tuo talo ei vain vaikuta tutulta." Berry käveli vielä muutaman askeleen, mutta pysähtyi sitten. Ei, tuo talo ei voisi olla hänen vanhempiensa. Kun Berry oli lähtenyt yliopistolle, rahavarat olivat olleet vähissä.

Juuri, kun Berry oli kääntymässä pois, hän kuuli huudon takaansa. Anssi seisoi ovella kasvot hymyssä. "Isä!" Berry huudahti ja juoksi suoraan ovelle. "Berry! Oletko tyytyväinen, kun minä ja äitisi valitsimme sinut perijäksi?" Anssi kysyi. "Totta kai!" Berry vastasi innoissaan. "Missä äiti on? Miten teillä oli rahaa tähän? Mi..." hän alkoi udella, mutta Anssi huudahti: "Rauhoitu! Arina on töissä ja tulee pian. Sain töistä suuren bonuksen, siksi saimme uudistettua talomme."

"Kiitos, isä", Berry sanoi halaten Anssia. "Tämä oli aivan mahtava yllätys." "Hyvä kun kelpaa. Tule katsomaan taloa sisältä", Anssi ehdotti ja niinpä he menivät sisälle.

"Ei voi olla totta", Berry toisteli. "Tämä on tosi hieno. Kivan tilava eteinenkin." Anssi myhäili tyytyväisenä. "Ja ajattele, minäkin olin mukana sisustamassa! Sain jopa valita tuon maton!" hän ylpeili. "Öö... Hienoa isä. Se sopiikin tähän huoneeseen hyvin", Berry virnisteli.

"Ihana keittiö! Täällä on varmasti hyvät mahdollisuudet valmistaa kaikkia herkkuruokia", Berry kehui.

"Tässä on sinun ja... Tiedäthän, miesystäväsi makuuhuone. Minulla ja Arinalla on tuossa viereisessä huoneessa melkein samanlainen", Anssi kertoi, mutta sitten vaikeni hetkeksi. "Öö... Onko sinulla miesystävää? Ei mitään kiirettä, olisi vain mukava jos suuressa talossamme kaikuisi pienten lasten jalkojen töminä..." "ISÄ!" Berry kiljaisi, muttei voinut olla hymyilemättä. "Minulla on oikeastaan jo kihlattu. Puntti."

Sitten he menivät katsomaan olohuonetta. "Biljardipöytä! Mahtavaa!" Berry kiljui. Sitten hän vaihtoi äänensävyä. "Muuten, miksi valitsitte minut perijäksi? Kuka tahansa pojista olisi ollut vähintäänkin yhtä hyvä vaihtoehto. Britneystä puhumattakaan!" hän kysyi. "Ole hiljaa, tai kohta vaihdamme mielipidettä", kuului tuttu, muttei kuitenkaan Anssin ääni hänen takaansa.

"Äiti!" Berry hihkaisi kun näki varsin tutut kasvot takanaan. "Berry! Oma pikku tyttöseni! Sinä siis suostuit perijättäreksi!" Arina halasi tytärtään. "Ilman muuta", Berry aloitti, "mutta ei minua olisi haitannut, vaikka olisittekin valinneet jonkun toisen."

"Nyt, kun te yllätitte minut näin iloisesti tällä talolla, niin minä voisin valmistaa meille herkullisen illallisen!" ehdotti Berry. "Hyvä idea, mutta... Osaatko laittaa ruokaa?" Arina kysyi varovaisesti. "Sittenpä näet", Berry vastasi ikään kuin naurahtaen ja suuntasi keittiöön.

"Nyt äiti ja isä yllättyvät iloisesti", Berry ajatteli valmistaessaan lohta. "Milloin on valmista, tyttäreni? Alkaa olla nälkä", Anssi naurahti. "Ihan kohta", vastasi Berry.

"Todella hyvää, Berry!" Arina kehui, kun kaikki kolme olivat asettuneet pitkän pöydän ääreen syömään. "Olen samaa mieltä", Anssikin sanoi. "Missä olet oppinut kokkaamaan näin hyvin?" "Noo... Olihan kotitalouden numeronikin kymppi..." Berry virnuili vaatimattomasti. "Nii-in..." Arina nyökkäili. "Kerrohan tästä Puntista. Onko hän luotettava? Voitko luottaa häneen niin kuin minä Anssiin?" "On, hän on todella huomaavainen ja mukava persoona. En malta odottaa että näette hänet! Hän sanoi, että hänellä on paljon töitä tänään, joten en viitsi häiritä häntä", Berry selitti.

Berry oli niin innoissaan uudesta talosta, että vaikka kello oli jo yli puolenyön, hän halusi silti kokeilla, osasiko enää soittaa viulua. Hän oli joskus kahdeksanvuotiaana käynyt viulutunneilla, mutta ei muistanut paljoakaan. "No, harjoitus tekee mestarin", hän silti pohti.

Seuraavana aamuna Berry heräsi ensimmäisenä ja meni ihanan rentouttavaan vaahtokylpyyn. "Aah... Voisin liota tässä vaikka tunnin", hän huokaisi onnellisena. Kohta kylpyvesi alkoi kuitenkin viiletä, ja laventelintuoksuinen kylpyöljy menettää tuoksunsa.

Sitten Berry keitti espressoa. "Mm, todella hyvää ja piristävää..." hän mietti siemaillessaan pienestä kupista voimakasta kahvia. "Minulla on kaikki nyt niin hyvin. Taidanpa soittaa Puntille ja kutsua hänet kylään."

Tervehdys oli jälleen kerran romanttinen. "Puntti rakas!" kiljui Berry niin että koko laakso kaikui. "Berry, hani!" huudahti puolestaan Puntti. "Tule jo! Esittelen sinut vanhemmilleni. Äläkä pelkää, he ovat ihan mukavia", Berry virnisti.

"Katso noita tähtikuvioita!" Puntti kehotti. "Kuinka kauniita..." Berry henkäisi. "Katso, tuolla taitaa olla Andromeda!"

"Tässä on kihlattuni, Puntti", Berry sanoi ja hyväili Puntin kasvoja. "Hauska tutustua", tämä virnuili. "Samoin", vastasivat Arina ja Anssi.

Puntti muutti asumaan Towereiden luokse, ja sitä juhlistaakseen he laittoivat stereot niin kovalle, että koko talo jytisi ja alkoivat tanssia musiikin tahtiin.

Kului pari viikkoa, ja Berry sai todeta oksentelevansa usein. "Olen varmaan raskaana... Pitäisi kertoa Puntille", hän tuumi.

"Puntti, tiedätkö mitä?" Berry kysyi aikomuksenaan kertoa raskaudesta. "Mitä nyt, hani?" Puntti kysyi. "Minä... Tai no, unohda koko juttu", Berry sanoi. Hän olisi halunnut kertoa. Hän ei vain... Uskaltanut.

Eräänä päivänä sitten Beatrice tuli kylään. "Hei rakas siskoseni", hän sanoi mairealla äänellä. "Oliko kiva päästä perijäksi?" "Oli toki", Berry vastasi. "Kiva kun tulit tervehtimään! Oletko hankkinut hyvän asunnon?" "No jaa, menetteleehän tuo", Bea vastasi ja hymyili tekohymyään. "Ei... Miksi Beatrice tuli tänne?" Puntti ajatteli kauhuissaan, mutta tervehti mahdollisimman ystävällisesti kihlattunsa sisarta.

Illalla Beatrice oli lähdössä. "Tule ulos, Puntti", hän suhahti ohimennen. "Muuten kerron Berrylle, että olen nähnyt sinut kaupungilla jonkun naisen kanssa." Puntti nielaisi. Hän ei voinut muuta kuin totella. "Käyn pikku lenkillä", Puntti valehteli surullisena. "Selvä", Berry huikkasi keittiöstä. "Illallinen on varmaankin valmis, kun palaat!"

"Beatrice, sinä idiootti! Etkö ymmärrä, että minulla on jo Berry! Nyt kyllä lopetat tuon, haluan elää onnellista elämää rakkaani kanssa ja saada jopa muutaman lapsen! Häivy!" Puntti käski.

"Voi raukkaa, yrität siis estää minua... Ei tule onnistumaan", Beatrice hymyili viekkaasti ja ojensi ruusun. "Tämä on viimeinen, mutta... Sen on paras riittää pilaamaan sinun ja Berryn välit." "Ei..." Puntti ehti vain sanoa, ennen kuin huumautui jälleen.

"Beatrice - minä rakastan sinua!" Puntti huudahti ja hyppäsi suoraan rakastettunsa syliin. "Täydellistä..." Bea hihitti.

"Kulta... En rakasta ketään muuta niin paljon kuin sinua", Puntti kuiskasi. "Kunpa tuo olisikin totta", mietti Bea.

Berry oli kuullut puhetta ulkoa, ja meni katsomaan, joko Puntti olisi palannut. Illallinen oli nimittäin valmis. "Puntti, tule syöm... MITÄ SINÄ TEET?" Berry kiljaisi kauhistuneena.

"Mitä... Miten sinä... Miten... Miten sinä saatat?" Berry kiljaisi raivon vallatessa hänen mielensä. "Olen raskaana ja sinä - sinä tapailet siskoani!" hän jatkoi kiljumista eikä meinannut saada sanaa suustaan. "Sinä... Raskaana?" Puntti sopersi.

"Ja sinä. Häivy silmistäni. Ikiajoiksi", käski Berry. Musta meikki valui hänen poskiaan pitkin kyyneleiden mukana.

"Kuulitko? Mene! Ikiajoiksi!" Berry huusi painottaen viimeistä sanaa.

Niinpä Beatrice sitten lähti. Hänkin tunsi hiukan huonoa omaatuntoa. Hän ei ollut tehnyt oikein. Kävellessään pois hän mietti, minne voisi mennä. Ei hänellä oikeasti mitään taloa ollut, hän oli asunut entisen poikaystävänsä kotona.

"Berry... Annathan anteeksi? En tehnyt tuota omasta tahdostani. Ole kiltti, unohdetaan koko juttu", Puntti yritti. "Hyvä on... Tulevan vauvan takia", Berry vastasi. "Unohdammeko koko jutun?" Puntti kysyi ilahtuneena. "Emme. Tarkoitin, että tulevan vauvan takia en jätä sinua tässä ja nyt!" Berry huusi, kääntyi ja käveli ulos keittiöstä.

Berry meni raivoissaan nukkumaan. Hän joutui kuitenkin yöllä nousemaan, sillä vauva ilmoitteli tulostaan.

Seuraavana päivänä Puntti yritti uudestaan. "Berry... Eikö olisi mukavaa jos vauvan synnyttyä emme olisi enää riidoissa?" "Lopeta tuo! Olisit miettinyt sitä ennen kuin aloit tapailla siskopuoltani!" Berry kiljui.

Puntti oli todella surullinen. "Ei Berry minua uskoisi, vaikka kertoisin totuuden."

Sillä välin Arina sai kokea kummallisen tunteen. "Hei, mitä nyt? En kai minä vain..." hän ihmetteli.

Kyllä. Arinasta kasvoi varsin kaunis vanhus.

Hän päätti laittaa hiuksiinsa pidennykset ja kihartaa niitä. Lisäksi hän värjäsi hiuksensa hopeanharmaiksi; hän ei halunnut näyttää enää hiuksien perusteella nuorelta, kun hän oli jo vanha.

Berry ei keksinyt mitään tekemistä, joka olisi lievittänyt hänen suruaan. Netissä surffailukaan ei tuonut iloa. Blogikirjoitukset, joissa puhuttiin hyvistä avioliitoista vain masensivat lisää.

Nukahtaminenkin oli vaikeaa. Kyyneleet tuntuivat koko ajan valuvan hänen poskilleen. Hän halusi unohtaa kaiken tapahtuneen, mutta ei. Hän ei pystynyt.

Berry myös alkoi kuntoilla, vaikka olikin raskauden takia väsynyt. Silti hän vain juoksi päivittäin juoksumatolla kunnes hänen painonsa alkoi olla hälyttävän alhainen, jos otti huomioon, että hän oli raskaana. "Minä... En... Lopeta... Aivan sama, vaikka kuolisin pois!" hän mietti.

"Aivan sama..." Berry hoki mielessään, tällä kertaa puoliääneen, kun kahlasi yöasu päällään lumihangessa. Hän ei ymmärtänyt itsekään, mitä oli tekemässä. Samanaikaiset väsymys ja masennus olivat saanut hänet ajattelemaan vain ja ainoastaan kuolemaa.

"Minä..." Berry aloitti, ennen kuin kaatui lumihankeen. Pakkasta oli sinä talviyönä ainakin kaksikymmentä astetta. Tähdet tuikkivat taivaalla, kun Berry makasi liikkumattomana lumihangessa. Hän oli aivan jäässä.

Berryn onneksi Puntti ei ollut saanut sinä yönä unta, ja hän yritti katsoa jotakin elokuvaa televisiosta, jotta saisi ajan kulumaan. Berryn huoneeseen hän ei ollut uskaltanut mennä. Kun Puntti katsoi ikkunasta, hän huudahti: "Berry!" ja juoksi täyttä vauhtia maassa makaavan ihmisen luo. "Berry, olethan kunnossa", Puntti sanoi, kun huomasi Berryn tokenevan. "Älä koske minuun!" Berry vastasi. "Lopeta! Olet ihan sininen kun olet maannut tuolla hangessa. Tule pian sisälle!"

Puntti keitti heti paikalla Berrylle kuumaa espressoa, ja antoi kupin hänen käteensä.

Hetken espressoa hörpittyään Berryn normaali ihonväri alkoi palailla, eikä hänellä ollut enää niin kylmä. Sitten vasta hän tajusi: ilman Punttia hän ei ehkä enää olisi elävien kirjoissa.

"Puntti", Berry aloitti. "Niin?" Puntti kysyi. "Kiitos. Pelastit minut. Unohdetaanko - ainakin osa - menneestä?" "Totta kai, jos se sinulle sopii", Puntti vastasi ja hymyili. Berrykin sai hymyiltyä hiukan.

"Isin pikku vauva! Isi ja äiti ei ole enää riidoissa, eikö ole mukavaa?" Puntti leperteli syntymättömälle vauvalle. Berry kavahti askeleen taaksepäin. "Ääh, älä viitsi, Berry", Puntti huokaisi. "Tule."

"Berry... En tiedä sinusta, mutta minä rakastan vain sinua, edelleen", Puntti kuiskasi kun he olivat menneet ulos. "Puntti..." Berry aloitti ja kyyneleet sumensivat hänen silmänsä.

Sen enempää aikailematta Berry kaappasi Puntin halaukseen. "Niin minäkin sinua", Berry sanoi hymyillen.

Kun Puntti lauloi upealla äänellään serenadia rakkaalle Berrylleen, katseli Arina heitä kahta ikkunasta.

Ja hän hymyili. Puntti ja Berry sopivat toisilleen täydelliseti, eivätkä riidat saisi heitä eroamaan toisistaan. "Berry on löytänyt itselleen upean miehen... Ja niin olen minäkin", Arina ajatteli ja käveli Anssin luo.

Seuraavana päivänä olivat Anssin syntymäpäivät. Hän kasvoi ilman minkäänlaisia juhlia, aivan kuten Arinakin.

Hän pysyi kuitenkin varsin komeana miehenä.

Kun Berry oli syömässä lounasta, hän huomasi, että vauva potki jälleen mahassa. "Enää pari kuukautta, ja me voimme hoivata vauvaa!" Berry hymyili. "Niin, ja me saamme lapsenlapsen!" Arinakin sanoi innoissaan.

Niinpä, jo viikon etuajassa, päätti vauva tulla ulos. "Apua! PUNTTI! Kuka tahansa! Tulkaa AUTTAMAAN!" Berry kiljui.

Kohta Berry sai pidellä tyttövauvaa, Cheryliä. "Oi, oletpa söpö..." Berry leperteli esikoiselleen. Tummansinisilmäinen, ruskeahiuksinen ja isänsä ihonvärin perinyt pikkuprinsessa.

Mutta ei se synnytys siihen loppunut! Myös toinen tyttönen saapui maailmaan. "Sinä olet... Celeste!" päätti Berry. Samat värit kuin siskollaankin, mutta ihonväri hiukan vaaleampi.

Cheryl sai kivan keltaisen huoneen...

...ja Celeste suloisen vaaleanpunaisen.

Puntti päätti maalata toisen sukupolven perijän, Berryn, kuvan. Se tulisi seinälle Arinan kuvan viereen.

Sitten olikin aamiaisen aika. Kaikki neljä tulivat samaan aikaan syömään. "Äiti ja isä", Berry aloitti juhlallisesti. "Minä ja Puntti päätimme, että menemme pian naimisiin." Puntti nyökytteli vieressä. "Ihanaa! Tämän suvun toiset häät!" Arina hihkui iloisesti.

 

Tähän päättyi osa 7. :) Toivottavasti kommentoitte. Seuraavassa osassa nähdäänkin jo Cherylin ja Celesten kasvua, ja ehkä uusia lapsia?

Kaksi hahmoa pysähtyivät Towereiden yliopistoasunnon pihalle. "Ollaanko me oikeessa paikassa, Bart?" toinen kysyi. "Jep. Tai siis... Luulisin ainakin, Britney", Bart vastasi ja kaksoset kävelivät kohti taloa. Ulko-ovi oli auki, ja Britney ja Bart kuulivat asunnosta riitelyä. "Mennään pian katsomaan", Bart kehotti ja he menivät ripeästi ovelle.

"Nyt lopetat ton ärsyttämisen!" Berry kiljui Benjaminille. "Se oli vaan vitsi!" Benjamin nauroi mutta Berryä ei ainakaan näyttänyt paljoa naurattavan. "Sä oot kauhea tosikko!" Benjamin valitti. "Siis onks sun pakko koko ajan..." Berry saarnasi isoveljelleen kunnes Britney puuttui puheeseen: "Iloinen vastaanotto..." Vasta sitten Benjamin ja Berry kääntyivät katsomaan ovelle päin.

"Britney! Sisko! Säkin näköjään tulit yliopistolle, tosi kivaa! Meillä oli tosi tylsää ja teitä ikävä", Berry hihkui ja halasi Britneytä tuttavallisesti, vaikka he eivät olleet nähneet muutamaan vuoteen. "Mitä te ootte täällä puuhanneet? Mä ja Bart ollaan opiskeltu ahkerasti jotta saataisiin stipendejä tänne yliopistoon", Britney kertoi. "Kyllä täälläkin joutuu opiskelemaan, ja paljon", Berry vastasi.

"Bart! Ei oo tosi, säkin oot jo noin iso poika, mä muistan sut ala-asteikäisenä", Benjamin virnisti. "Ben, älä silti viitsi puhuu mulle niin kuin mä oisin ala-asteikäinen", Bart marisi, mutta hänen oli pakko hymyillä. Hän oli odottanut kauan, että pääsisi näkemään kaikki isosiskonsa ja -veljensä. Hänellä oli todella hyvät välit heihin kaikkiin. Pian myös Beatrice ja Brian tulivat yläkerrasta tervehtimään uusia opiskelijoita.

Kun Britney ja Bart menivät viemään matkatavaransa yläkertaan, Berry meni puuhailemaan jotakin keittiöön. "No niin, siskot ja veljet, kun ollaan kaikki koossa, niin eiköhän juhlita uunijäätelöllä?" hän sitten kysyi iskien silmää ja nostaen herkkuannoksensa ylös. "Kannatetaan!" Britney ja Brian huudahtivat samaan aikaan.

Brianille näytti ruoka maistuvan.

"Eikö olekin kiva nähdä taas Beniä, Berryä, Briania ja Beaa?" Bart kysyi siskoltaan heidän syödessään uunijäätelöä. "Tosi kiva! He ovat muuttuneet... Niin ulkonäöltään kuin muutenkin. Mä en tiennytkään, että Berry on etevä kokki", Brit vastasi. "Minäkin taidan alkaa opiskelemaan ruoanlaittoa!"

Ja Bartin piti harjoittaa siivoustaitojaan, jotta menestyisi yliopistossa paremmin.

Aamulla Britney päätti valmistaa aamiaisen kaikille. Hän oli valmistanut jotakin uutta ruokaa, jonka reseptin oli saanut ystävältään. Ainakin Britney itse piti valmistamaansa ruokaa varsin herkullisena. "Tätä pitää kokata useamminkin, varsinkin jos muutkin tykkäävät tästä!"

Britney oli päättänyt, että hän valmistaisi illallisenkin, mutta kun ruoanlaiton tuloksena oli vain mustaa, kärventynyttä spagettia vähintäänkin yhtä kärventyneen jauhelihakastikkeen kera, hän päätti kehottaa siskoaan laittamaan ruokaa. "Berry, sinähän olet niin hyvä ruoanlaittaja! Mitäs jos sinä valmistaisit sittenkin tänään ruoan?" hän kysyi. "Mutta... Sinunhan se piti valmistaa, Brit!" Berry kummasteli. "Öö... Valmista sinä vain!" Britney virnisteli ja poistui ulos. Berry kohautti olkiaan ja käveli keittiötä kohti.

"No, mä valmistan sitten kalkkunaa. Siitä luulisi kaikkien pitävän", Berry tuumi. Ja hän arvasi oikein - kaikki söivät sitä ison lautasellisen.

Syönnin jälkeen Berry ja Brian menivät potkimaan ulos footbagia. Heidän välinsä olivat yhtä hyvät kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

"Muistathan, kun me vielä alakouluikäisinä pikkunaperoina karkasimme ulos katsomaan, kumpi meistä on parempi pallottelussa?" Berry hihitti. "Totta kai!" Brian huudahti. "Se on paras muisto mun lapsuusajoista." "Sama täällä", Berry kertoi ja molemmat purskahtivat nauruun. "Me oltiin silloin parhaita kavereita."

Aikaa kului, ja Britney ja Bartkin olivat alkaneet sopeutua yliopiston meininkiin. Eräänä päivänä Britneyn ollessa pihalla joku mies tuli juttelemaan hänelle. "Hei, mun nimi on Riku. (en muista oliko se Riku, leikitään nyt vaikka niin :D) Mikä sun nimi on?" mies kysyi. "Britney. Britney Tower", Britney vastasi. Hän katseli miestä. Tämä ei ollut ulkonäöltään mikään komistus, mutta vaikutti kuitenkin mukavalta. Sitten Britney vilkaisi itseään. Ei hänkään sillä hetkellä varmastikaan kovin järkevältä näyttänyt, pyjama päällä keskipäivällä.

Britney ja Riku pikkuhiljaa alkoivat tuntea toisensa paremmin, ja niinpä Britney kysyi: "Hei, voisinko mä stailata sut?" Rikulle se sopi, ja niinpä hetken kuluttua hän näyttikin tältä. Parempi, ainakin entiseen verrattuna, vai?

"Kiitos, Britney", Riku virnisti. "Nyt näytän todellakin paremmalta!" "Oli kiva stailata sinut", Britney hymyili takaisin.

Britney ja Riku halasivat toisiaan. Heistä oli tullut jo ystävät.

Berry oli kutsunut rakastettunsa Puntin kylään. "Punttiii!" Berry kiljahti ja ryntäsi rakkaansa luo. "Berry! Me ei olla nähty vähään aikaan!" "Mä rakastan sua!" "Ja mä sua!"

"Sä olet niin ihana ihminen!" Berry kertoi Puntille. "Säkin oot", Puntti vastasi. Beatrice seurasi syrjästä, mitä tuo kaksikko puhui ja teki. Välillä hänen kasvoillaan kävi viekas hymy.

Ilta saapui, ja Berry ja Puntti siirtyivät ulos hämärään. "Puntti... Rakastatko sinä minua?" Berry kysyi totinen ilme kasvoillaan. "Totta kai, hani!" Puntti vastasi ihmeissään.

"Ja sitä paitsi", hän jatkoi, "en ole nähnyt sinua kauniinpaa naista. Pidän blondeista ja meikkaavista naisista, ja sellainenhan sinä olet!"

"Hienoa, kulta", Berry hymyili. "Sillä olen päättänyt yhden asian..."

"Tuletko miehekseni, Puntti? Tiedän, että nainen ei yleensä kosi, mutta... Ajatus kai on tärkein?" Berry kysyi.

"Totta kai, Berry!" Puntti huusi ja pujotti kihlasormuksen sormeensa. "Me olemme nyt kihloissa!" "Niinpä! Ajattele!" Berry itki onnesta.

"Kumman sukunimi otetaan, kun me mennään naimisiin?" Berry kysyi. "Ihan kumman vaan, vaikka sinun", Puntti katsoi Berryyn onnellisena. "Kiitos, Puntti!" Berry vastasi. "Jäätkö yöksi? Bart on jollain opiskelijakaverillaan yökylässä, he aikovat kuulemma harjoitella seuraavaa loppukoetta varten, joten sinulle olisi nukkumapaikkakin." "Selvä, voisin jäädäkin yöksi", Puntti vastasi.

Yöllä Beatrifce tarkisti, että Berry nukkui. "Nuku sinä vaan", Bea ajatteli. "Se sopii paremmin kuin hyvin suunnitelmiini." Sitten Bea herätti Puntin ja käski häntä seuraamaan. Uninen Puntti totteli.

"Katso tätä ruusua", Beatrice kehotti. Puntin valtasi pakonomainen tarve ottaa se käteensä ja koettaa, miltä se tuoksui. Ja sitten Puntin pää alkoi mennä pyörälle.

"En ole nähnyt sinua kauniinpaa naista, Beatrice", Puntti sanoi, niin kuin oli sanonut Berryllekin. Tällä kertaa hän ei vain voinut teoilleen mitään. Hänet oli huumattu. "Kas, syrjäisestä puodista ostamani taikaruusut tehosivatkin", Bea ajatteli. "Mennään takaisin nukkumaan, Puntti", Bea hymyili herttaisesti. Mielessään hän kuitenkin nauroi ilkikurista naurua - tämä ei jäisi tähän.

Aamulla Berry haki jääkaapista Fantaa. Kaikki muut olivat jo heränneet. Berry oikeastaan nautti, kun hänellä oli pieni hetki omaa aikaa, kun muut luulivat hänen nukkuvan. Siinä hän sitten siemaili kaikessa rauhassa Fantaa ja selaili jotakin romaania, joka oli sattunut ensimmäisenä kirjahyllystä löytymään.

Fantan juotuaan Berry vaihtoi vaatteet ja alkoi kirjoittaa esseetä. Loppukoe olisi pian, ja sen jälkeen olisikin enää puoli vuotta yliopistoa jäljellä. Berry oli ylpeä itsestään sekä siskoistaan ja veljistään, sillä heistä kukaan ei ollut jättänyt yliopistoa kesken. Sitä paitsi, Arina oli kertonut, että hänen suurin unelmansa olisi se, että vähintään kolme eli puolet hänen lapsistaan valmistuisi yliopistossa. Berry ei halunnut tuottaa äidilleen pettymystä, ja oli varma, ettei kukaan muukaan sisaruksista halunnut. Pian hänen kuitenkin piti valitettavasti lähteä luennolle.

Niinpä Beatrice kutsui Puntin yläkertaan ja flirttaili hänelle aina vain enemmän. "Sinusta tulee minun mieheni, Puntti", Bea ajatteli. Hän ei enää ollut kateellinen Berrylle. Kateus oli muuttunut vahingoniloksi.

Beatrice alkoi tunsi olevansa toisten yläpuolella. Hän jopa härnäsi pikkusiskoaan Britneytä ihan vain huvikseen. "Lopeta, Bea! Mikä suhun on mennyt?" Britney huusi Bean vain nauraessa vieressä.

Sillä välin ulkona tapahtui hiukkasen iloisempia asioita. Benjamin oli nimittäin löytänyt mukavan Leeniksi esittäytyneen naisen, joka tuntui pitävän Benistä. "Hei, sinulla on muuten kauniit silmät", Ben hymyili ystävällisesti. "A-ai ni-niinkö? K-kiitos!" Leeni ei meinannut saada sanaa suustaan. Hän oli vain joka luennon jälkeen katsellut tuota komeaa miestä, ja nyt mies jopa flirttaili hänelle!

Benjamin ja Leeni tutustuivat toisiinsa, ja kun Ben halasi Leeniä ystävällisesti, tämä oli purskahtaa ilon kyyneleisiin. Tuo oli hänen elämänsä mies, ja hän oli luullut että joutuisi vain katselemaan tätä sivusta!

Ben pyysi myös, että saisi stailata Leenin. Leeni ei voinut kieltäytyäkään. Niinpä hiustenpidennysten laiton ja meikkaamisen jälkeen Leeni näytti tältä.

"Vau - ei voi olla tosi... Sä näytät ihan älyttömän nätiltä!" Benjamin huudahti sen enempiä ajattelematta. Leeni mumisi jotain kiitokseksi, joka tuntui olevan hihittämisen takia vaikeaa.

Ensisuudelmansa Benjamin sai Leeniltä.

Niinpä sitten illalla taisivat olla kummatkin aivan ihastuneita toisiinsa.

Seuraavana päivänä Britney ajatteli miltei koko ajan häntä ja Rikua. Mutta ei kuitenkaan sillä tavoin, kuin vaikka Benjamin ja Leeni toisiaan. Hän kirjoitti päiväkirjaansa: Rakas päiväkirja, en oikein osaa sanoa, pidänkö minä sittenkään Rikusta. Hän on mukava, mutta... Me emme sovi yhteen. Silti, en tiedä löydänkö ketään muuta... Mitä minun pitäisi tehdä?

Britney katsoi ikkunasta ulos - ja näki jotakin. Niinpä hän ryntäsi täyttä vauhtia ulos. "Hei, mikä sinun nimesi on?" Britney kysyi hymyillen. Mies kertoi nimensä (en muista sitä...). "Minun nimeni on Britney Tower, hauska tutustua", Britney hymyili.

Pian he siirtyivätkin sisälle flirttailemaan toisilleen.

Ja niinpä siinä sitten kävi näin. <3

 Viimeinen loppukoe lähestyi. Benjamin, Britney ja Berry tiesivät, etteivät näkisi enää niin usein, joten he päättivät pitää pienen maalaushetken yhdessä. "Berry ja Ben", Britney aloitti. "No?" Ben ja Berry kysyivät samaan aikaan. "Minä ja Bart ajattelimme, että me lopettaisimme yliopiston samaan aikaan kun te lähdette. Haittaakohan se vanhempia?" "Ei, enpä usko", Benjamin vastasi. "Kaikille opiskelu ei sovi. Löydätte te silti hyvän työpaikan", Berrykin sanoi. "Hienoa", Britney hymyili. "Bartista en oikein ole varma, mutta minä ainakin haluaisin muuttaa rakkaani kanssa omaan asuntoon." Britin kasvot kääntyivät leveään hymyyn.

Koska viimeinen loppukoe todellakin oli käsillä, kaikki yrittivät siivota tontin ja talon sellaiseksi, millainen se oli ollut kun he saapuivat yliopistoasunnolleen ensimmäistä kertaa. Brian, Berry ja Britney hoitivat pihan, kun taas Benjamin, Beatrice ja Bart talon sisältä.

Kun talo ja piha olivat siivottu, puhelin soi. "Berry Tower", Berry vastasi puhelimeen. "Hei, kulta! Arina täällä. Mitäs sanoisit, jos..." Arina aloitti. Berry kuunteli tarkkaavaisesti. "Että MITÄ?" hän kuitenkin kiljahti. Kukaan ei kuitenkaan tullut ihmettelemään, koska kaikki olivat ulkona.

Berry laski hitaasti luurin paikoilleen, kun he olivat lopettaneet puhelun. Hän ei voinut vieläkään uskoa todeksi sitä, mitä Arina oli kertonut.

Siinä nukkuvat <3 Enää yksi ainoa yö, ja sitten he ovat käyneet yliopiston!

Kaikki valmistuivat! Paitsi eivät Britney ja Bart tietenkään... Ben, Brian ja Bea saivat maisterin arvosanat, kun taas Berry laudaturin. Brit ja Bart halusivat jäädä vielä yhden loppukokeen ajaksi yliopistolle. Minkäänlaisia valmistujaisjuhlia ei pidetty, sillä kaikki neljä halusivat mahdollisimman nopeasti päästä pois yliopistonaapurustosta. Ennen kuin he menivät taksiin, he läimäyttivät kämmenet yhteen toistensa kanssa. Yliopisto oli nyt käyty, aivan loppuun saakka!

 

Siinä kuudes osa. Seuraavassa osassa nähdäänkin, kenestä tulee perijä! :)

Woohoo! Sain tehtyä viidennen osan! :)
Mutta nyt tulee hieman alkuhöpötystä. Ensinnäkin, päivitystahti hidastuu entisestään, koska koulu alkoi ja joka päivä on kahdeksaksi kouluunmeno, joten ei voi valvoa kovin myöhään. -.- Yritän kuitenkin tehdä osan aina parin viikon välein! :>
Ja toiseksi, kysymys koskien tätä LC:tä. Ajattelin, etten tee tässä LC:ssä perijä-äänestyksiä, paitsi jos en millään meinaa osata valita perijää. Sanokaa toki, jos ihan välttämättä haluatte perijä-äänestyksen, koska ei olisi mukavaa jos joku teistä lukijoista lopettaa tämän lukemisen vain sen takia, ettei saa itse vaikuttaa perijän valintaan. :/ Joten siis, kerrottehan haittaako teitä jos ette saa äänestää perijää?

 

Keltainen taksi pysähtyi erään yliopistonaapurustossa sijaitsevan kaksikerroksisen talon pihaan. Päivä oli mitä kaunein. Taivas oli vaaleansininen sekä pilvetön. Oli myös aika lämmintä, 19 celsiusastetta. Mutta tosiaan, parasta katsoa, kuka tuossa autossa oikein on, kuljettajan lisäksi, siis.

Voisin arvata, että arvasitte juuri näiden henkilöiden saapuvan? Kun kaikki neljä olivat astuneet ulos autosta, kuljettaja ajoi pois. "Tämä se siis on", Berry sanoi hiljaa, melkein kuiskaten. "Niinpä. Tässä talossa meidän pitäisi asua seuraavat neljä opiskeluvuotta", Brian pohti, ja sai sanoillaan Beatricen huokaisemaan. "Luulen, että aluksi yliopistoelämä tuntuukin mukavalta, mutta ehdimme varmasti kyllästyä ennen neljättä vuotta", totesi Benjamin.

"Tuo talo näyttää ihan kivalta!" Beatrice kuitenkin kommentoi. "Joo, niin näyttää. Siinä on kaksi kerrosta, joten luulisi että me mahdumme ihan hyvin sinne asumaan neljäksi vuodeksi", Berry myötäili. "Kunhan vain siedämme toisiamme", Brian virnisti. Nelikko käveli sisälle taloon.

Oli aika valita pääaineet. Beatricen ei tarvinnut edes kauaa miettiä, kun hän päätti ottaa teatteritaiteen.

Berry sen sijaan joutui käymään kaikki pääaineet monta kertaa läpi, kunnes päätyi taideoppiin, kun ei muutakaan tahtonut löytyä.

Brian otti matematiikan. Hän halusi nimittäin jonkin melko vaativan, koska hän halusi myös vaativan työpaikan.

Benjamin oli teinistä asti toivonut ottavansa yliopistossa pääaineekseen filosofian, ja nyt toive oli toteutunut.

Kun pääaineet oli valittu, Berry ja Beatrice päättivät levähtää hetken aikaa. Ajomatka oli ollut aika pitkä, lähes 300 kilometriä. "Millaistakohan luennoilla on?" Berry yritti saada aikaan keskustelua. "En mä tiedä. Varmaan aika samanlaista kun koulussa", Beatrice kohautti olkiaan. "Mitä sä luet?" "Tällaista kirjaa vaan... Se kertoo avaruudesta." "Vau, sä oot siitä tosi kiinnostunut." "Niin... Haluaisin tietää, voinko nähdä toista isääni enää koskaan", Bea huokaisi haaveellisesti. "On varmaan aika raskasta, kun ei oo ikinä nähnyt toista vanhempaansa. Mut voithan sä pitää Arinaa äitinäsi", Berry lohdutti. "Totta", Bea sanoi hiljaa ja jatkoi lukemista.

Tässä sen sijaan poikien, Benjaminin ja Brianin huone. Pojat siis saivat alakerran, ja Berry ja Bea ylemmän kerroksen.

Levättyään kaikki neljä päättivät mennä maalaamaan tauluja, jotta saisivat rahaa uusiin vaatteisiin. Kukaan heistä ei oikein välittänyt senhetkisistä asuistaan. Ne olivat vain olleet halvat, joten ne oli ostettava.

Beatrice luki sanomalehteä. "Uusi taivaankappale löydetty..." hän luki mielessään, huokaisi ja taitteli lehden. (Andromeda sanoo: huomioikaa Bean uusi kampaus.)

Samana iltana Brian ja Berry söivät illalliseksi lihavoileipiä. "Brian muuten... Haluaisitko olla perijä?" Berry aloitti keskustelun.

"No enpä nyt tiedä. Olisihan se toisaalta tosi kivaa, mutta... Vaikea sanoa. Sen saavat päättää äiti ja iskä", Brian vastasi välinpitämättömästi. "Niinpä. On kyllä kiva kuulla, kenet he valitsevat", Berry myönteli ja nousi. Sitten hän vilkaisi, ettei ketään ollut lähettyvillä ja sanoi hiljaa: "Minä ainakin äänestäisin sinua perijäksi." (Andromeda sanoo jälleen: Berrylläkin on uusi kampaus!)

Opiskelu oli rankkaa, varsinkin kun ensimmäinen loppukoe oli kahden päivän kuluttua. Beatricea opiskelu kuitenkin kiinnosti, joten hän kirjoitti loppukokeensa aikaisin valmiiksi.

Berry sen sijaan ei ollut kovinkaan kiinnostunut opiskelusta, mutta hän oli aloittanut loppukokeen kirjoittamisen ajoissa, joten Berryn lukiessa sen läpi mielessään se kuulosti hyvältä. "Jes", tyttö ajatteli ja iloisena sulki tietokoneen. Onneksi hän sentään muisti tallentaa työnsä.

Brian sai loppukokeensa valmiiksi samaan aikaan kuin siskonsakin.

Myös esseiden kirjoittaminen oli tärkeää.

Kuten myös taitojen kehittäminen. Vaikka kuntoilu olikin raskasta, ilman sitä voisi joutua koeajalle.

Usein öisin Berry ei saanut unta ja lähti kävelemään pihalle. Ilma oli raikas ja viileä. Tuulenvire tuntui hänen kasvoillaan. Märkä ruohikko paljaiden jalkojen alla tuntui kylmältä. "Miksi minulla ei ole vieläkään miesystävää?" hän sitten ajatteli masentuneena.

Pian olivat ensimmäiset loppukokeet. Saavuttuaan kokeista Berry kysyi: "Miten meni?" Ben ilmoitti, että he molemmat olivat saaneet 5,0, eli parhaan mahdollisen numeron, kuten myös Bea. Nelikko jutteli hetken kokeista ja onnittelivat toisiaan. He saivat jokainen yliopistolta 1200 simoleonin apurahan.

Berry meni heti kehittämään karismaansa peilin eteen, kun oli levännyt vähän aikaa. "Ääh, Berry, ei sun heti tarvitsis alkaa opiskelemaan seuraavaa loppukoetta varten", Beatrice sanoi. "Niin, mutta kun mä oon opiskellut heti aluksi, mä voin huvitella kaupungilla loppuajan", Berry vastasi keskittyen opiskeluunsa.

"Ehkä sunkin pitäis alkaa opiskelemaan. Vai haluatko jäädä koeajalle?" Berry kysyi hetken kuluttua Bealta. "No, okei sitten. Mä taidan lukea tätä siivousopasta", Bea myöntyi ja otti kirjan kirjahyllystä. "On tässä karisman harjoittelussa yks hyvä puoli!" "No mikä?" "Voi katsoo samalla, onko hiukset hyvin." Bea huokaisi. Opiskelu oli alkanut jo maistua hänen mielestään puulta.

"Brian", Berry aloitti seuraavana päivänä. "Mitä jos me kaikki lähtisimme kaupungille ostamaan uudet vaatteet, kun kerran saimme niin paljon rahaakin?" "Äh, vihaan shoppailua", Brian protestoi. "Ihan niin kuin Benjaminkin. Unohda koko juttu." "Vai niin? No, minä ja Bea sitten lähdemme kaksistaan. Siitä tuleekin paljon hauskempaa", Berry kivahti ja meni sisälle.

"Hmm... Löytyisiköhän joitakin hyviä shoppailupaikkoja?" Berry mietti. "Ahaa! Stadissa niitä on näköjään paljonkin!" hän viiden minuutin netin selailun jälkeen huomasi.

"Bea, lähdetäänkö Stadiin vaateostoksille?" Berry kysyi, vaikka arvasi jo vastauksen. "Totta kai!" Bea huudahti ja tytöt läimäyttivät kätensä yhteen.

Niinpä Berry ja Beatrice menivät taksiin, jonka oli määrä kuljettaa heidät Stadiin.

"Hei, Beatrice! Katsos tänne? Miltä tää näyttää?" Berry kysyi siskopuoleltaan, kun he olivat sovittamassa vaatteita. Hän oli pukenut mustan, olkaimettoman paidan, jonka kaupanpäällisiksi sai mustan kaulakorun. Berry käveli ja poseerasi peilin edessä mallin tavoin. Bea katsoi tätä kateellisena. Berry oli tummansinisillä, suurilla silmillä varustettu hoikka blondi. Lisäksi hänen ihonsa oli - no, sen värinen kuin normaalisti ihmisillä on.

"Se sopii sinulle", Bea yritti sanoa mahdollisimman normaalilla äänellä. "Niin kuin kaikki muutkin vaatteet", hän vielä lisäsi niin, ettei Berry kuullut. Hän sovitti sitten itse vihreää ohutta neuletta, ja katsoi itseään peilistä tyytyväisenä. Hän ei ehkä ollut mikään ah-niin-täydellinen-blondi-kaunotar niin kuin Berry hänen mielestään oli, mutta neule näytti hänen päällään hyvältä.

"Ostetaanhan me Benille ja Brianillekin jotain?" Berry kysyi Bealta. "Ostetaan vaan", Bea mumisi vastaukseksi. Berry maksoi vaatteet, ja tulihan niiden hinnaksi monta sataa simoleonia. Se oli kuitenkin varsin vähän rahaa, jos ajattelee kuinka paljon nelikko sai yliopistolta apurahaa.

Beatrice ja Berry palasivat Stadista. Tässä kaikki neljä uusissa vaatteissaan. Tyytyväisiltä näyttävät!

Ensilumi satoi hiljalleen SimCityn yliopistonaapurustoon.

Varsinkin Beatrice oli aina pitänyt lumesta. Heti, kun lunta satoi kymmenisen senttimetrin verran, hänen oli pakko mennä käveleskemään lumessa. Toisin sanoen, hän rakasti lunta ja talvea.

Eräänä päivänä Berry lähti luentonsa jälkeen Stadiin yksinään. Hän nimittäin halusi miesystävän itselleen. Ketään ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Berry meinasi jo luovuttaa ja kävi makoilemaan puiston penkille tylsistyneenä. "Eikö täällä liiku ketään komeaa miestä?" hän pohti ja potkaisi maassa olevaa kiveä. Mutta kun hän nosti katseensa, hän näki jotakin, jota kannatti lähteä seuraamaan.

Berry seurasi miestä. Mies oli tummaihoinen ja ruskeahiuksinen. Ja kun hän käänsi päätään ja Berry näki hänen vihreät silmänsä. Ja komeat kasvonpiirteensä. "Oh my God", Berry kuiskasi itsekseen. Hän ei ollut koskaan nähnyt komeampaa miestä. Kun Berryn sydämensykkeet tasaantuivat, hän pakotti itsensä menemään juttelemaan tuolle miehelle. "Hei. Olen... Olen Berry Tower", Berry esitteli itsensä. "Kiva tavata. Oma nimeni on Puntti", Puntti sanoi. "Sinä olet..." hän sitten aloitti. Berry katsoi Punttia ihmeissään. "Sinä olet tosi kaunis!" Puntti lopulta sanoi ja molemmat punastuivat.

Sitten Berryn romantiikkatavoitteinen luonne otti vallan. "Oletko tosiaan sitä mieltä? Nyt kun mainitsin, et sinäkään hullumman näköinen ole. Oikeastaan en ole nähnyt sinua komeampaa ihmistä", Berry sanoi imartelevasti. Puntti hymyili. "Rakastan blondeja. Ja vielä enemmän meikkaavia blondeja. Oletko oikeasti blondi?" hän kysyi. Berry nyökkäsi. He juttelivat ja tutustuivat jonkin aikaa. "Oho, kello on jo noin paljon, pitää mennä!" Puntti huomasi katsoessaan rannekelloaan. "Pikaisiin näkemisiin", hän vielä sanoi vinkaten silmää. Berry jäi Stadiin kuin hylättynä. "Hän oli elämäni mies... Eikä minulla ole edes hänen puhelinnumeroaan! Minä vain ehdin antaa oman numeroni ja osoitteeni hänelle. Tuskin hän edes soittaa!" Berry ajatteli surullisena.

Sitten Berry huomasi väkijoukossa tutut kasvot. "Äiti!" hän kiljahti iloisesti. "Berry! Mitä sinä täällä teet?" Arina hihkaisi ja halasi tytärtään. "Öö... Olin... Olin vain katsomassa, löytyisikö täältä mitään ostamisen arvoista", Berry vakuutteli. "Äiti ei ilahtuisi kuullessaan, että olen antanut puhelinnumeroni ja osoitteeni melkein tuntemattomalle miehelle", hän ajatteli.

"Mitäs nyt? Onko jokin hätänä?" Arina kuitenkin alkoi kysellä äitimäisesti. "Ei", Berry vastasi nopeasti. "Opiskelu vain on raskasta..." "No, mitäs sinne yliopistolle kuuluu? Pärjäättekö sinä ja sisaruksesi siellä?" Arina jatkoi kyselyään. "Joo, ihan hyvin meillä menee", Berry vastasi. "Me kaikki saatiin ekasta loppukokeesta parhaan mahdollisen numeron." "Sehän on hienoa! Entä..." Arina aloitti jälleen. "Sori, äiti, pitää mennä! Luento alkaa kohta!" Berry valehteli. "Nähdään, Berry!" Arina huusi. "Hei hei", Berry vastasi ja lähti.

Seuraavana aamuna Berry heräsi ja hieroi silmiään. "Näin Puntista unta. Se oli niin todentuntoista... Miksi hän ei eilen soittanut? Eikö hän pidäkään minusta? Haluan tietää vastauksen!" hän mietti.

Berry painui vaahtokylpyyn toivoen, että saisi ajatuksensa pois Puntista. Hän ei ymmärtänyt itseään, hän oli romantiikkatavoitteinen, muttei silti pystynyt unohtamaan tiettyä miestä mielestään. "Mitä minä teen?" hän pohti surullisena.

Muutama päivä kului. Aikaisin aamulla, kun Berry oli juuri vienyt roskat ja oli menossa takaisin sisälle, joku hahmo seisoi oven vieressä. "Puntti!" Berry kiljaisi. "Oli niin pimeää, etten nähnyt sinua! Tule sisälle, jos tahdot!"

Berry halasi Punttia. "Mikset tullut aikaisemmin? Olisit edes soittanut! Minä luulin, ettet sinä välitä minusta ollenkaan!" Berry huusi ja ennen kuin tajusikaan, että hän itki hysteerisesti. "Voi sinua, Berry", Puntti puhui rauhallisella äänensävyllä. "Mennään ulos, etteivät siskosi ja veljesi herää." Berry nyökkäsi nyyhkyttäen.

"Berry. Minulle tuli vähän kiireitä. Mutta kyllä minä välitän sinusta", Puntti vastasi. "Tai no... Jos totta puhutaan..." hän jatkoi, ja Berry katsoi säikähtäneenä Punttia.

"...minä rakastan sinua."

"Tunne on molemminpuolinen!" Berry kiljaisi ja pyyhkäisi kyyneleensä hihaansa. Sitten Berryn oli kuitenkin aika lähteä luennolle. "Voit odottaa täällä jos haluat", Berry hymyili. "Ei minulla mene kuin kolmisen tuntia. Voit olla kuin kotonasi." "Hyvä on", Puntti nyökkäsi.

Beatrice oli äärettömän kateellinen Berrylle. "Heillä ei saa enää mennä noin hyvin, kun minulla ei ole ketään!" Bea mutisi hiljaa itsekseen ja meni Puntin luo. "Hei, sä olet tosi komea", hän virnisti flirttailevasti Puntille. "Lopeta! Olen siskopuolesi miesystävä!" Puntti vastasi jyrkästi ja käveli juttelemaan Benjaminille ja Brianille.

 Sinä iltana Berry meni aikaisin kirjoittelemaan yläkertaan päiväkirjaansa ja miettimään sopivaa suunnitelmaa. Oli epäreilua, kun Berryllä oli Puntti ja hänellä ei ketään. "Hetkinen! Nyt keksin!" Bea ajatteli kierosti ja lähti kävelylle - tai niin hän ainakin sisaruksilleen väitti...

 

Noniin, kommentteja, kommentteja! :> :>

Benjamin oli kehittynyt maalaamisessa suuren harppauksen. Hän maalasi kauniita tauluja, jotka sitten myytiinkin usein viidelläsadalla simoleonilla. Ben ajatteli, että hän voisi jopa alkaa aikuisena pelkästään maalaamaan tauluja työkseen. Poika ei kyllästynyt maalaamiseen lainkaan, ja hän maalasi joka päivä. Yleensä yhden taulun maalaamisessa kesti noin neljä päivää, joskus jopa viikko, jos hän halusi huolitellun lopputuloksen. Ehkä tulevaisuudessa hänestä tulisi arvostettu taidemaalari, jonka teoksista maksettaisiin tuhansia simoleoneita... Ehkä. Ben hymyili ajatuksilleen ja kastoi siveltimensä uudelleen vesiväriin.

Benjaminilla oli myös vapaan maalailun lisäksi yksi maalaamisprojekti, nimittäin suvun ensimmäisen perijän, suvun kantaäidin, Arinan, muotokuva. Sen maalaamisessa Benillä oli kestänyt jo monta päivää, eikä se vieläkään ollut valmis. Hän halusi täydellisen, valokuvantarkan muotokuvan, josta seuraavat sukupolvet näkisivät kunnolla aloittajan kasvonpiirteet. Arina oli itse määrännyt esikoistaan maalaamaan kuvan.

No, ei siinä niin kovin kauaa oikeastaan kestänytkään, kun seinällä kehystettynä komeili Arinan muotokuva. Benjamin oli pienimmällä siveltimellään kirjoittanut maalauksen alareunaan 'Benjamin Tower'. Sitten hän hymyili: "Nyt, kun joku seuraavien sukupolvien lapsosista kysyy, kuka Benjamin Tower oli, hänen vanhempansa kertovat minusta, toisen sukupolven esikoisesta. Ja lapset varmasti ihailevat maalaamistaitojani!" Arinakin tuli ihastelemaan muotokuvaansa. "Ei voi olla totta! Benjamin, tämä on upea! Oletko maalannut siihen oman nimesi?" hän intoili ja katseli maalausta. Ben tökkäsi alanurkkaa, jossa hänen nimikirjoituksensa luki, ja Arina nyökkäsi. "Nykyään jokaisesta suvun perijästä maalataan kuva ja se laitetaan kehystettynä seinälle!" hän myös julisti juhlallisesti. Muutkin lapset kuulivat sen. "Ai... Siitä josta tulee perijä, hänen kuvansa maalataan seinälle?" Brian vielä varmisti. "Niin", hänen äitinsä nyökkäsi. "Siistiä!" Berry hihkaisi. "Mitäs sinä siinä iloitset? Minusta tulee perijä!" Brian ihmetteli. "Minustapas!" "Minusta!" "Muistakaa, että perijä voi olla myös Britney tai Bart", Beatrice muistutti. "Tai Ben." Brian ja Berry lopettivat riitelynsä ja nyökkäsivät.

Bartkin katseli merkittävästi isosiskojaan ja -veljiään. Ihan kuin poika olisi jo tajunnut sen, että joku heistä valittaisiin perijäksi ja sen, että perijä voisi olla myös hän itse. Mutta ei, kolmevuotias Bart ei tainnut vielä oikein tajuta perijäasioista mitään, ja hän menikin kohta pureskelemaan legopalikoitaan kuten hänellä oli tapana.

Kun muut menivät jo nukkumaan, Beatrice jäi tarkastelemaan vielä maalausta. "Pakko myöntää, että Ben on tehnyt tarkkaa työtä", hän ajatteli. Mitä enemmän hän ajatteli perijänpaikkaa, sitä enemmän häntä alkoi itkettää. "Beatrice, nukkumaanmenoaika!" Arina hymyili tytölle huomaamatta, että hän oli masentunut. "Joo, Arina..." Bea nyökkäsi ja meni huoneeseensa. "Arina...?" Arina pohti. Yleensä Bea kutsui häntä äidikseen, vaikkei hän tytön biologinen äiti ollutkaan. Tai eiväthän he oikeastaan olleet minkäänlaista sukua toisilleen. Ja siksi Bea nieleskelikin itkua vuoteessaan. "Haluaisin perijäksi, mutta se on mahdotonta... En ole mitään sukua Arinalle. Jos minusta tulisi perijä, ei Arinan suku oikeastaan jatkuisi, ja sitä minä en halua. Joku noista viidestä sisko- ja velipuolistani tulee perijä. Miksi... Voi miksi minun toisen vanhempani täytyy asua tähtien tuolla puolen?" Sitten Bea kuitenkin rauhoittui. Voisihan hän aloittaa kokonaan uuden suvun, jos haluaisi vielä aikuisenakin...

Britney harjoittelee puhumista. Taas eka sana nalle. Mikäs muukaan?

Kun Bea oli nukkumassa, Berry ja Brian hiipivät jälleen kerran ulos. "Ollaan nyt hiljempaa kuin viime kerralla", Berry kuiskasi ja hänen veljensä nyökkäsi. "Meille ei ole vielä selvinnyt, kumpi meistä on parempi pallottelussa", Brian virnisti. "Niinpä. Ota koppi!" Berry hihkaisi ja heitti pallon veljelleen.

"Eikä! En mä ikinä opi ottamaan palloa kiinni", Brian voihki ja nosti jälleen kerran pallon märältä ruohikolta. "Lällää! Mä olenkin harjoitellut", Berry ilkkui vahingoniloisena.

"Aha. No, näytäpä nyt taitojasi", Brian kehotti ja heitti pallon korkealle ilmaan. "Hei, toi oli surkea heitto! Ei tota saa kukaan kiinni!" Berry parahti ja astui pari askelta taaksepäin.

"Hahhah! Et sä sittenkään harjoitellut tarpeeksi, rakas siskoseni!" Brian nauroi vuorostaan kun pallo putosi taaskin maahan. "Turpa kiinni!" Berry ärähti ja ryntäsi veljensä kimppuun. Kun he olivat tapelleet hetken aikaa he lopettivat ja alkoivat miettimään, missä toinen olisi toista parempi.

"Nyt keksin! Olen hyvä puhaltamaan saippuakuplia!" Berry keksi ja alkoi puhaltaa monivärisiä kuplia ilmaan. "Katso vaikka, Brian!"

"Niin olet", Brian myönsi, "mutta et läheskään yhtä hyvä kuin mä! Minä olen paras!" Poika puhalsi saippuakuplia ja sai puhallettua niitä kolme kertaa enemmän kuin Berry. "Okei, okei, sä voitit saippuakuplien puhaltelun, mutta et seuraavaa lajia!" Berry kivahti. "No mikäs seuraava laji on?" Brian kysyi vähättelevästi.

"Naruhyppely!" Berry virnisti. Hän otti itselleen hyppynarun ja antoi yhden veljelleen. Brian irvisti - hän vihasi yli kaiken naruhyppelyä, se oli kuulemma tyttöjen puuhaa. Niinpä Brian vain kaatuili sillä välin kun Berry laski: "127, 128, 129, 130..."

"Berry ja Brian", kuului Arinan ääni ovelta. "Taasko te olette livahtaneet yöllä ulos? Ettekö ymmärrä, että kuka tahansa voi tulla ja siepata teidät? Silloin itkisin itseni kuoliaaksi. Tulkaa heti nukkumaan", hän käski vihaisemmin kuin viime kerralla. "Mutta kun... Ei nukuta yhtään", Brian yritti. "Ei selityksiä. Saatte loppuviikon kotiarestia", Arina määräsi. Kaksosten kävellessä huoneisiinsa pää painuksissa Berry kuiskasi Brianille: "Minä voitin naruhyppelyn."

Kohta koittikin Britneyn ja Bartin aika kasvaa! Ihanaa, ei enää kamalaa taaperoikää! Tässä Britney...

...tässä Bart.

Oiih, mikä söpöliini Bartista kasvoikaan! <3 Ihanat kasvonpiirteet! Ilmiselvää perijäainesta... Mutta niin ovat kylläkin muutkin lapset.

Ja Britneystäkin kasvoi tosi nätti. Turhan paksut huulet vain, mutta ei se nyt niin kovin paljon haittaa.

Heti kasvettuaan Britneyllä oli kauhea vessahätä, mutta valitettavasti Beatrice oli jo jonottamassa vessaan pääsyä. "Mä menen eka vessaan!" hän muistutti. "Mun pitää mennä ensin!" Britney valitti. "Kyllä sä jaksat odottaa, isojen täytyy mennä ensin", Bea väitti ja heti kun vessa vapautui, hän syöksyi sinne. "Et sä ole mua kuin kolme vuotta vanhempi!" Britney kiljui.

"Hihihih... Tää... Hih... On hirveen hauskaa!" Britney hihitti kun hän ja Bart leikkivät tyynysotaa. Bart ei saanut sanaa suustaan naurultaan.

Sinä iltana, kun talossa ei ollut enää yhtään taaperoa, koko perhe päätti pallotella yhdessä. Ja näyttäähän tuolla yksi vieras nainenkin olevan, kuten huomata voi. "Huhhuh, että kesällä on kuuma", Brian voihki. "Ööh... Pikku vinkkinä vain... Sun ehkä kannattaisi pitää taukoa tästä heittelystä ja mennä vaikka kylmään suihkuun..." Berry, jonka kanssa Brian pallotteli, ehdotti. "Miksi?" Brian ihmetteli. "Katso peilistä, niin huomaat", sisko vastasi ja Brian menikin sisälle.

Niinpä niin... Brian oli ihan punainen naamastaan. Hän oli palanut iltapäivän auringossa, kun ei ollut rasvannut itseään, ja hänen kärsiessään vielä illalla kuumuudesta punoitus vain paheni.

Brian riensi heti vessaan juomaan kylmää vettä, ettei saisi lämpöhalvausta. Hän kosketti ihoaan: "Auuts... Kylläpä kirvelee."

Mutta ei Brian suinkaan ollut ainoa kuumissaan oleva. Benjamin oli palanut vähintäänkin yhtä pahasti kuin pikkuveljensä. Britney sen sijaan ei ollut palanut, mutta kuumuuden takia hänkin otti pari kulausta vettä.

Kaikki viisi nuorimmaista lasta olivat kiinnostuneet maalaamisesta vähintäänkin yhtä paljon kuin Benjamin. Lapsosista alkoi jo tulla hyviä maalaajia, mutta Benjaminin maalausten tasoa eivät he vielä saavuttaneet, eivät läheskään. Se ei kuitenkaan lannistanut heitä, sillä harjoitushan tekee mestarin, eikö vain?

Britneyn ja Bartin ensimmäinen koulupäivä koitti. Nyyh... Kuinka surumielistä. Yrittäkää kestää!

Illalla talon ohi kulki tyttöjen mielestä kiinnostavia tyypejä. Kuusitoistavuotias Riki oli Beatricen mielestä todella ihana ja komea poika, mutta ikäero oli liian suuri. Bea kuitenkin päätti, että heistä voisi tulla hyvät ystävät.

Myös Britney tapasi hyvännäköisen pojan. Heidän ikäeronsa oli kuitenkin kymmenen vuotta, ja Brit itsekin tajusi sen olevan aivan liikaa. Niinpä hänkin päätti alkaa vain pojan ystäväksi. Se sopi pojalle, ja niinpä Britin pyynnöstä hän suostui pyörittämään pikku ihailijaansa. "Melkein kuin me oltaisiin seurusteltu!" Brit selitti Bealle kun poika oli lähtenyt, ja Bea nauroi pikkusiskonsa jutuille. Ja itse tietenkin ajatteli Rikiä.

Hyvä Brian! Poika sai kympin todistuksen. Kauheita hikkejä nämä Towereiden lapset. Mutta hyvä asiahan tuo vain on.

Läksyjen teko sujui ilolla, kun kaikki viisi lasta tekivät niitä yhdessä. Joskus Benjaminkin tuli avittamaan tehtävissä, vaikka hän itse kävi jo lukiota ja sielläkin oli vaikeaa.

Joskus kävi kuitenkin näin. "Hei Brit, ei se sitä tarkoita että jos olet kadottanut läksysi niin että saisit vain lekotella auringossa!" Bart valitti. "Ole hiljaa, Bart, mä tutkin nyt pilviä! Mene tekemään niitä omia läksyjäsi!" Britney käski ja sen jälkeen kikatti vahingoiloisesti.

"Lukiossa tulee kolme kertaa enemmän läksyjä kuin ala-asteella", valitti Benjamin ja pähkäili vaikeaa laskua. "Onneksi kohta pääsen viettämään yliopistoelämää, mutta kyllähän sielläkin pitää opiskella varmaan vieläkin enemmän."

"He-hei... Mitä tapahtuu? Ai niin! Minä kasvan!" Brian hehkui. "Hei, eikö ketään kiinnosta nähdä minkälaiseksi teiniksi minä kasvan?" hän huusi.

"Valitan, veliseni, mutta kaikki haluavat nähdä minun kasvuni!" Berry huusi kulman takaa. "Miksi te ette voineet kasvaa vähän eri aikoihin?" Arina huusi ja yritti vilkuilla välillä Briania ja välillä Berryä.

Ai että Brianista tuli komea, vaikkei hänen kasvuaan ollut moni katsomassa! Tavoitetta en muista.

Ja kyllä Berrystäkin kasvoi oikea kaunotar! Meikin kanssa näyttää varmastikin vielä kauniimmalta (nuo Arinan silmät eivät nimittäin näytä kovin kivoilta ilman minkäänlaista meikkiä, I think.). Tytöstä tuli romantiikkatavoitteinen. Eikä! -_-

Berry sai hieman kauniimman arkiasun. Tyttö halusi jonkun muodikkaan asun, ja Arinan teiniaikojen mekko olikin houkuttelevasti vaatekaapissa.

"Wuhuu! Me voidaan lähteä yliopistolle!" Berry hihkaisi ja läimäytti kätensä yhteen kaksoisveljensä kanssa. "Niinpä! Siellä on varmasti mahtavaa! Kauniita tyttöjä, joihin voi tutustua, laamamaskotteja..." Briankin suunnitteli. Hän oli nimittäin lukenut netistä jonkun opiskelijan kirjoittamaa blogia, ja siellä tuntui olevan pelkästään positiivisia asioita kirjoitettuina. Voi Brian, olet tainnut unohtaa itse opiskelun...

"Hei, ette te vielä voi lähteä, ettehän? Teidän täytyy odottaa mua! En mä sinne yksin halua lähtee, mutten myöskään jaksa odotella Britiä ja Bartia! Odottakaa nyt vielä pari kuukautta, niin minäkin olen sopivan ikäinen lähtemään!" Beatrice puhui Berrylle. "Hmm... Pitää miettiä. Kyllä me varmaan sen verran jaksetaan odottaa, vai jaksetaanko Brian?" Berry huusi veljelleen toiseen huoneeseen. "No kyllä varmaan. Ei pari kuukautta nyt niin pitkä aika ole", kuului vastaus. "Mutta haluatko sä lähteä heti kasvettuas yliopistolle?" Berry tivasi vielä pikkusiskoltaan. "Joo! Haluan mä!" Bea vastasi ilahtuneena siitä, että Benjamin, Berry ja Brian odottaisivat häntä. "Kiitos!" hän vielä kiitti ja meni innoissaan huoneeseensa maalaamaan. "Pari kuukautta enää..."

Ne pari kuukautta kuluivatkin aika nopeasti. Benjamin, Brian ja Berry harjoittelivat maalausta ja muita taitoja, että saisivat stipendejä. Myös Bea oli harjoittelemassa maalaamista, kunnes oli kasvamisen aika.

"Jes! Mä oon teini! (Andromedan huomautus: romantiikkatavoitteinen teini...) Ben! Berry! Brian! Häivytään täältä!" Beatrice kiljui innoissaan. Kaikki neljä läimäyttivät kädet yhteen toistensa kanssa. Yliopistoelämä odotti heitä.

 

No niin. Tässä siis neljäs osa. 45 kuvaa tässä oli, toivottavasti tykkäsitte! :) Toivoisin kaikilta kommentteja, myös heiltä, jotka tätä lukevat mutteivät kommentoi (jos heitä siis on). Haluaisin nimittäin tietää, ovatko osat suurimman osan mielestä sopivan pituisia ym. :>