"Ei voi olla totta..." Berry mietti ihmeissään kävellessään kylmänä talvi-iltana kohti tuota taloa. "Pitäisihän minun muistaa oma lapsuuden osoitteeni. Silti... Tuo talo ei vain vaikuta tutulta." Berry käveli vielä muutaman askeleen, mutta pysähtyi sitten. Ei, tuo talo ei voisi olla hänen vanhempiensa. Kun Berry oli lähtenyt yliopistolle, rahavarat olivat olleet vähissä.

Juuri, kun Berry oli kääntymässä pois, hän kuuli huudon takaansa. Anssi seisoi ovella kasvot hymyssä. "Isä!" Berry huudahti ja juoksi suoraan ovelle. "Berry! Oletko tyytyväinen, kun minä ja äitisi valitsimme sinut perijäksi?" Anssi kysyi. "Totta kai!" Berry vastasi innoissaan. "Missä äiti on? Miten teillä oli rahaa tähän? Mi..." hän alkoi udella, mutta Anssi huudahti: "Rauhoitu! Arina on töissä ja tulee pian. Sain töistä suuren bonuksen, siksi saimme uudistettua talomme."

"Kiitos, isä", Berry sanoi halaten Anssia. "Tämä oli aivan mahtava yllätys." "Hyvä kun kelpaa. Tule katsomaan taloa sisältä", Anssi ehdotti ja niinpä he menivät sisälle.

"Ei voi olla totta", Berry toisteli. "Tämä on tosi hieno. Kivan tilava eteinenkin." Anssi myhäili tyytyväisenä. "Ja ajattele, minäkin olin mukana sisustamassa! Sain jopa valita tuon maton!" hän ylpeili. "Öö... Hienoa isä. Se sopiikin tähän huoneeseen hyvin", Berry virnisteli.

"Ihana keittiö! Täällä on varmasti hyvät mahdollisuudet valmistaa kaikkia herkkuruokia", Berry kehui.

"Tässä on sinun ja... Tiedäthän, miesystäväsi makuuhuone. Minulla ja Arinalla on tuossa viereisessä huoneessa melkein samanlainen", Anssi kertoi, mutta sitten vaikeni hetkeksi. "Öö... Onko sinulla miesystävää? Ei mitään kiirettä, olisi vain mukava jos suuressa talossamme kaikuisi pienten lasten jalkojen töminä..." "ISÄ!" Berry kiljaisi, muttei voinut olla hymyilemättä. "Minulla on oikeastaan jo kihlattu. Puntti."

Sitten he menivät katsomaan olohuonetta. "Biljardipöytä! Mahtavaa!" Berry kiljui. Sitten hän vaihtoi äänensävyä. "Muuten, miksi valitsitte minut perijäksi? Kuka tahansa pojista olisi ollut vähintäänkin yhtä hyvä vaihtoehto. Britneystä puhumattakaan!" hän kysyi. "Ole hiljaa, tai kohta vaihdamme mielipidettä", kuului tuttu, muttei kuitenkaan Anssin ääni hänen takaansa.

"Äiti!" Berry hihkaisi kun näki varsin tutut kasvot takanaan. "Berry! Oma pikku tyttöseni! Sinä siis suostuit perijättäreksi!" Arina halasi tytärtään. "Ilman muuta", Berry aloitti, "mutta ei minua olisi haitannut, vaikka olisittekin valinneet jonkun toisen."

"Nyt, kun te yllätitte minut näin iloisesti tällä talolla, niin minä voisin valmistaa meille herkullisen illallisen!" ehdotti Berry. "Hyvä idea, mutta... Osaatko laittaa ruokaa?" Arina kysyi varovaisesti. "Sittenpä näet", Berry vastasi ikään kuin naurahtaen ja suuntasi keittiöön.

"Nyt äiti ja isä yllättyvät iloisesti", Berry ajatteli valmistaessaan lohta. "Milloin on valmista, tyttäreni? Alkaa olla nälkä", Anssi naurahti. "Ihan kohta", vastasi Berry.

"Todella hyvää, Berry!" Arina kehui, kun kaikki kolme olivat asettuneet pitkän pöydän ääreen syömään. "Olen samaa mieltä", Anssikin sanoi. "Missä olet oppinut kokkaamaan näin hyvin?" "Noo... Olihan kotitalouden numeronikin kymppi..." Berry virnuili vaatimattomasti. "Nii-in..." Arina nyökkäili. "Kerrohan tästä Puntista. Onko hän luotettava? Voitko luottaa häneen niin kuin minä Anssiin?" "On, hän on todella huomaavainen ja mukava persoona. En malta odottaa että näette hänet! Hän sanoi, että hänellä on paljon töitä tänään, joten en viitsi häiritä häntä", Berry selitti.

Berry oli niin innoissaan uudesta talosta, että vaikka kello oli jo yli puolenyön, hän halusi silti kokeilla, osasiko enää soittaa viulua. Hän oli joskus kahdeksanvuotiaana käynyt viulutunneilla, mutta ei muistanut paljoakaan. "No, harjoitus tekee mestarin", hän silti pohti.

Seuraavana aamuna Berry heräsi ensimmäisenä ja meni ihanan rentouttavaan vaahtokylpyyn. "Aah... Voisin liota tässä vaikka tunnin", hän huokaisi onnellisena. Kohta kylpyvesi alkoi kuitenkin viiletä, ja laventelintuoksuinen kylpyöljy menettää tuoksunsa.

Sitten Berry keitti espressoa. "Mm, todella hyvää ja piristävää..." hän mietti siemaillessaan pienestä kupista voimakasta kahvia. "Minulla on kaikki nyt niin hyvin. Taidanpa soittaa Puntille ja kutsua hänet kylään."

Tervehdys oli jälleen kerran romanttinen. "Puntti rakas!" kiljui Berry niin että koko laakso kaikui. "Berry, hani!" huudahti puolestaan Puntti. "Tule jo! Esittelen sinut vanhemmilleni. Äläkä pelkää, he ovat ihan mukavia", Berry virnisti.

"Katso noita tähtikuvioita!" Puntti kehotti. "Kuinka kauniita..." Berry henkäisi. "Katso, tuolla taitaa olla Andromeda!"

"Tässä on kihlattuni, Puntti", Berry sanoi ja hyväili Puntin kasvoja. "Hauska tutustua", tämä virnuili. "Samoin", vastasivat Arina ja Anssi.

Puntti muutti asumaan Towereiden luokse, ja sitä juhlistaakseen he laittoivat stereot niin kovalle, että koko talo jytisi ja alkoivat tanssia musiikin tahtiin.

Kului pari viikkoa, ja Berry sai todeta oksentelevansa usein. "Olen varmaan raskaana... Pitäisi kertoa Puntille", hän tuumi.

"Puntti, tiedätkö mitä?" Berry kysyi aikomuksenaan kertoa raskaudesta. "Mitä nyt, hani?" Puntti kysyi. "Minä... Tai no, unohda koko juttu", Berry sanoi. Hän olisi halunnut kertoa. Hän ei vain... Uskaltanut.

Eräänä päivänä sitten Beatrice tuli kylään. "Hei rakas siskoseni", hän sanoi mairealla äänellä. "Oliko kiva päästä perijäksi?" "Oli toki", Berry vastasi. "Kiva kun tulit tervehtimään! Oletko hankkinut hyvän asunnon?" "No jaa, menetteleehän tuo", Bea vastasi ja hymyili tekohymyään. "Ei... Miksi Beatrice tuli tänne?" Puntti ajatteli kauhuissaan, mutta tervehti mahdollisimman ystävällisesti kihlattunsa sisarta.

Illalla Beatrice oli lähdössä. "Tule ulos, Puntti", hän suhahti ohimennen. "Muuten kerron Berrylle, että olen nähnyt sinut kaupungilla jonkun naisen kanssa." Puntti nielaisi. Hän ei voinut muuta kuin totella. "Käyn pikku lenkillä", Puntti valehteli surullisena. "Selvä", Berry huikkasi keittiöstä. "Illallinen on varmaankin valmis, kun palaat!"

"Beatrice, sinä idiootti! Etkö ymmärrä, että minulla on jo Berry! Nyt kyllä lopetat tuon, haluan elää onnellista elämää rakkaani kanssa ja saada jopa muutaman lapsen! Häivy!" Puntti käski.

"Voi raukkaa, yrität siis estää minua... Ei tule onnistumaan", Beatrice hymyili viekkaasti ja ojensi ruusun. "Tämä on viimeinen, mutta... Sen on paras riittää pilaamaan sinun ja Berryn välit." "Ei..." Puntti ehti vain sanoa, ennen kuin huumautui jälleen.

"Beatrice - minä rakastan sinua!" Puntti huudahti ja hyppäsi suoraan rakastettunsa syliin. "Täydellistä..." Bea hihitti.

"Kulta... En rakasta ketään muuta niin paljon kuin sinua", Puntti kuiskasi. "Kunpa tuo olisikin totta", mietti Bea.

Berry oli kuullut puhetta ulkoa, ja meni katsomaan, joko Puntti olisi palannut. Illallinen oli nimittäin valmis. "Puntti, tule syöm... MITÄ SINÄ TEET?" Berry kiljaisi kauhistuneena.

"Mitä... Miten sinä... Miten... Miten sinä saatat?" Berry kiljaisi raivon vallatessa hänen mielensä. "Olen raskaana ja sinä - sinä tapailet siskoani!" hän jatkoi kiljumista eikä meinannut saada sanaa suustaan. "Sinä... Raskaana?" Puntti sopersi.

"Ja sinä. Häivy silmistäni. Ikiajoiksi", käski Berry. Musta meikki valui hänen poskiaan pitkin kyyneleiden mukana.

"Kuulitko? Mene! Ikiajoiksi!" Berry huusi painottaen viimeistä sanaa.

Niinpä Beatrice sitten lähti. Hänkin tunsi hiukan huonoa omaatuntoa. Hän ei ollut tehnyt oikein. Kävellessään pois hän mietti, minne voisi mennä. Ei hänellä oikeasti mitään taloa ollut, hän oli asunut entisen poikaystävänsä kotona.

"Berry... Annathan anteeksi? En tehnyt tuota omasta tahdostani. Ole kiltti, unohdetaan koko juttu", Puntti yritti. "Hyvä on... Tulevan vauvan takia", Berry vastasi. "Unohdammeko koko jutun?" Puntti kysyi ilahtuneena. "Emme. Tarkoitin, että tulevan vauvan takia en jätä sinua tässä ja nyt!" Berry huusi, kääntyi ja käveli ulos keittiöstä.

Berry meni raivoissaan nukkumaan. Hän joutui kuitenkin yöllä nousemaan, sillä vauva ilmoitteli tulostaan.

Seuraavana päivänä Puntti yritti uudestaan. "Berry... Eikö olisi mukavaa jos vauvan synnyttyä emme olisi enää riidoissa?" "Lopeta tuo! Olisit miettinyt sitä ennen kuin aloit tapailla siskopuoltani!" Berry kiljui.

Puntti oli todella surullinen. "Ei Berry minua uskoisi, vaikka kertoisin totuuden."

Sillä välin Arina sai kokea kummallisen tunteen. "Hei, mitä nyt? En kai minä vain..." hän ihmetteli.

Kyllä. Arinasta kasvoi varsin kaunis vanhus.

Hän päätti laittaa hiuksiinsa pidennykset ja kihartaa niitä. Lisäksi hän värjäsi hiuksensa hopeanharmaiksi; hän ei halunnut näyttää enää hiuksien perusteella nuorelta, kun hän oli jo vanha.

Berry ei keksinyt mitään tekemistä, joka olisi lievittänyt hänen suruaan. Netissä surffailukaan ei tuonut iloa. Blogikirjoitukset, joissa puhuttiin hyvistä avioliitoista vain masensivat lisää.

Nukahtaminenkin oli vaikeaa. Kyyneleet tuntuivat koko ajan valuvan hänen poskilleen. Hän halusi unohtaa kaiken tapahtuneen, mutta ei. Hän ei pystynyt.

Berry myös alkoi kuntoilla, vaikka olikin raskauden takia väsynyt. Silti hän vain juoksi päivittäin juoksumatolla kunnes hänen painonsa alkoi olla hälyttävän alhainen, jos otti huomioon, että hän oli raskaana. "Minä... En... Lopeta... Aivan sama, vaikka kuolisin pois!" hän mietti.

"Aivan sama..." Berry hoki mielessään, tällä kertaa puoliääneen, kun kahlasi yöasu päällään lumihangessa. Hän ei ymmärtänyt itsekään, mitä oli tekemässä. Samanaikaiset väsymys ja masennus olivat saanut hänet ajattelemaan vain ja ainoastaan kuolemaa.

"Minä..." Berry aloitti, ennen kuin kaatui lumihankeen. Pakkasta oli sinä talviyönä ainakin kaksikymmentä astetta. Tähdet tuikkivat taivaalla, kun Berry makasi liikkumattomana lumihangessa. Hän oli aivan jäässä.

Berryn onneksi Puntti ei ollut saanut sinä yönä unta, ja hän yritti katsoa jotakin elokuvaa televisiosta, jotta saisi ajan kulumaan. Berryn huoneeseen hän ei ollut uskaltanut mennä. Kun Puntti katsoi ikkunasta, hän huudahti: "Berry!" ja juoksi täyttä vauhtia maassa makaavan ihmisen luo. "Berry, olethan kunnossa", Puntti sanoi, kun huomasi Berryn tokenevan. "Älä koske minuun!" Berry vastasi. "Lopeta! Olet ihan sininen kun olet maannut tuolla hangessa. Tule pian sisälle!"

Puntti keitti heti paikalla Berrylle kuumaa espressoa, ja antoi kupin hänen käteensä.

Hetken espressoa hörpittyään Berryn normaali ihonväri alkoi palailla, eikä hänellä ollut enää niin kylmä. Sitten vasta hän tajusi: ilman Punttia hän ei ehkä enää olisi elävien kirjoissa.

"Puntti", Berry aloitti. "Niin?" Puntti kysyi. "Kiitos. Pelastit minut. Unohdetaanko - ainakin osa - menneestä?" "Totta kai, jos se sinulle sopii", Puntti vastasi ja hymyili. Berrykin sai hymyiltyä hiukan.

"Isin pikku vauva! Isi ja äiti ei ole enää riidoissa, eikö ole mukavaa?" Puntti leperteli syntymättömälle vauvalle. Berry kavahti askeleen taaksepäin. "Ääh, älä viitsi, Berry", Puntti huokaisi. "Tule."

"Berry... En tiedä sinusta, mutta minä rakastan vain sinua, edelleen", Puntti kuiskasi kun he olivat menneet ulos. "Puntti..." Berry aloitti ja kyyneleet sumensivat hänen silmänsä.

Sen enempää aikailematta Berry kaappasi Puntin halaukseen. "Niin minäkin sinua", Berry sanoi hymyillen.

Kun Puntti lauloi upealla äänellään serenadia rakkaalle Berrylleen, katseli Arina heitä kahta ikkunasta.

Ja hän hymyili. Puntti ja Berry sopivat toisilleen täydelliseti, eivätkä riidat saisi heitä eroamaan toisistaan. "Berry on löytänyt itselleen upean miehen... Ja niin olen minäkin", Arina ajatteli ja käveli Anssin luo.

Seuraavana päivänä olivat Anssin syntymäpäivät. Hän kasvoi ilman minkäänlaisia juhlia, aivan kuten Arinakin.

Hän pysyi kuitenkin varsin komeana miehenä.

Kun Berry oli syömässä lounasta, hän huomasi, että vauva potki jälleen mahassa. "Enää pari kuukautta, ja me voimme hoivata vauvaa!" Berry hymyili. "Niin, ja me saamme lapsenlapsen!" Arinakin sanoi innoissaan.

Niinpä, jo viikon etuajassa, päätti vauva tulla ulos. "Apua! PUNTTI! Kuka tahansa! Tulkaa AUTTAMAAN!" Berry kiljui.

Kohta Berry sai pidellä tyttövauvaa, Cheryliä. "Oi, oletpa söpö..." Berry leperteli esikoiselleen. Tummansinisilmäinen, ruskeahiuksinen ja isänsä ihonvärin perinyt pikkuprinsessa.

Mutta ei se synnytys siihen loppunut! Myös toinen tyttönen saapui maailmaan. "Sinä olet... Celeste!" päätti Berry. Samat värit kuin siskollaankin, mutta ihonväri hiukan vaaleampi.

Cheryl sai kivan keltaisen huoneen...

...ja Celeste suloisen vaaleanpunaisen.

Puntti päätti maalata toisen sukupolven perijän, Berryn, kuvan. Se tulisi seinälle Arinan kuvan viereen.

Sitten olikin aamiaisen aika. Kaikki neljä tulivat samaan aikaan syömään. "Äiti ja isä", Berry aloitti juhlallisesti. "Minä ja Puntti päätimme, että menemme pian naimisiin." Puntti nyökytteli vieressä. "Ihanaa! Tämän suvun toiset häät!" Arina hihkui iloisesti.

 

Tähän päättyi osa 7. :) Toivottavasti kommentoitte. Seuraavassa osassa nähdäänkin jo Cherylin ja Celesten kasvua, ja ehkä uusia lapsia?