Woohoo! Sain tehtyä viidennen osan! :)
Mutta nyt tulee hieman alkuhöpötystä. Ensinnäkin, päivitystahti hidastuu entisestään, koska koulu alkoi ja joka päivä on kahdeksaksi kouluunmeno, joten ei voi valvoa kovin myöhään. -.- Yritän kuitenkin tehdä osan aina parin viikon välein! :>
Ja toiseksi, kysymys koskien tätä LC:tä. Ajattelin, etten tee tässä LC:ssä perijä-äänestyksiä, paitsi jos en millään meinaa osata valita perijää. Sanokaa toki, jos ihan välttämättä haluatte perijä-äänestyksen, koska ei olisi mukavaa jos joku teistä lukijoista lopettaa tämän lukemisen vain sen takia, ettei saa itse vaikuttaa perijän valintaan. :/ Joten siis, kerrottehan haittaako teitä jos ette saa äänestää perijää?

 

Keltainen taksi pysähtyi erään yliopistonaapurustossa sijaitsevan kaksikerroksisen talon pihaan. Päivä oli mitä kaunein. Taivas oli vaaleansininen sekä pilvetön. Oli myös aika lämmintä, 19 celsiusastetta. Mutta tosiaan, parasta katsoa, kuka tuossa autossa oikein on, kuljettajan lisäksi, siis.

Voisin arvata, että arvasitte juuri näiden henkilöiden saapuvan? Kun kaikki neljä olivat astuneet ulos autosta, kuljettaja ajoi pois. "Tämä se siis on", Berry sanoi hiljaa, melkein kuiskaten. "Niinpä. Tässä talossa meidän pitäisi asua seuraavat neljä opiskeluvuotta", Brian pohti, ja sai sanoillaan Beatricen huokaisemaan. "Luulen, että aluksi yliopistoelämä tuntuukin mukavalta, mutta ehdimme varmasti kyllästyä ennen neljättä vuotta", totesi Benjamin.

"Tuo talo näyttää ihan kivalta!" Beatrice kuitenkin kommentoi. "Joo, niin näyttää. Siinä on kaksi kerrosta, joten luulisi että me mahdumme ihan hyvin sinne asumaan neljäksi vuodeksi", Berry myötäili. "Kunhan vain siedämme toisiamme", Brian virnisti. Nelikko käveli sisälle taloon.

Oli aika valita pääaineet. Beatricen ei tarvinnut edes kauaa miettiä, kun hän päätti ottaa teatteritaiteen.

Berry sen sijaan joutui käymään kaikki pääaineet monta kertaa läpi, kunnes päätyi taideoppiin, kun ei muutakaan tahtonut löytyä.

Brian otti matematiikan. Hän halusi nimittäin jonkin melko vaativan, koska hän halusi myös vaativan työpaikan.

Benjamin oli teinistä asti toivonut ottavansa yliopistossa pääaineekseen filosofian, ja nyt toive oli toteutunut.

Kun pääaineet oli valittu, Berry ja Beatrice päättivät levähtää hetken aikaa. Ajomatka oli ollut aika pitkä, lähes 300 kilometriä. "Millaistakohan luennoilla on?" Berry yritti saada aikaan keskustelua. "En mä tiedä. Varmaan aika samanlaista kun koulussa", Beatrice kohautti olkiaan. "Mitä sä luet?" "Tällaista kirjaa vaan... Se kertoo avaruudesta." "Vau, sä oot siitä tosi kiinnostunut." "Niin... Haluaisin tietää, voinko nähdä toista isääni enää koskaan", Bea huokaisi haaveellisesti. "On varmaan aika raskasta, kun ei oo ikinä nähnyt toista vanhempaansa. Mut voithan sä pitää Arinaa äitinäsi", Berry lohdutti. "Totta", Bea sanoi hiljaa ja jatkoi lukemista.

Tässä sen sijaan poikien, Benjaminin ja Brianin huone. Pojat siis saivat alakerran, ja Berry ja Bea ylemmän kerroksen.

Levättyään kaikki neljä päättivät mennä maalaamaan tauluja, jotta saisivat rahaa uusiin vaatteisiin. Kukaan heistä ei oikein välittänyt senhetkisistä asuistaan. Ne olivat vain olleet halvat, joten ne oli ostettava.

Beatrice luki sanomalehteä. "Uusi taivaankappale löydetty..." hän luki mielessään, huokaisi ja taitteli lehden. (Andromeda sanoo: huomioikaa Bean uusi kampaus.)

Samana iltana Brian ja Berry söivät illalliseksi lihavoileipiä. "Brian muuten... Haluaisitko olla perijä?" Berry aloitti keskustelun.

"No enpä nyt tiedä. Olisihan se toisaalta tosi kivaa, mutta... Vaikea sanoa. Sen saavat päättää äiti ja iskä", Brian vastasi välinpitämättömästi. "Niinpä. On kyllä kiva kuulla, kenet he valitsevat", Berry myönteli ja nousi. Sitten hän vilkaisi, ettei ketään ollut lähettyvillä ja sanoi hiljaa: "Minä ainakin äänestäisin sinua perijäksi." (Andromeda sanoo jälleen: Berrylläkin on uusi kampaus!)

Opiskelu oli rankkaa, varsinkin kun ensimmäinen loppukoe oli kahden päivän kuluttua. Beatricea opiskelu kuitenkin kiinnosti, joten hän kirjoitti loppukokeensa aikaisin valmiiksi.

Berry sen sijaan ei ollut kovinkaan kiinnostunut opiskelusta, mutta hän oli aloittanut loppukokeen kirjoittamisen ajoissa, joten Berryn lukiessa sen läpi mielessään se kuulosti hyvältä. "Jes", tyttö ajatteli ja iloisena sulki tietokoneen. Onneksi hän sentään muisti tallentaa työnsä.

Brian sai loppukokeensa valmiiksi samaan aikaan kuin siskonsakin.

Myös esseiden kirjoittaminen oli tärkeää.

Kuten myös taitojen kehittäminen. Vaikka kuntoilu olikin raskasta, ilman sitä voisi joutua koeajalle.

Usein öisin Berry ei saanut unta ja lähti kävelemään pihalle. Ilma oli raikas ja viileä. Tuulenvire tuntui hänen kasvoillaan. Märkä ruohikko paljaiden jalkojen alla tuntui kylmältä. "Miksi minulla ei ole vieläkään miesystävää?" hän sitten ajatteli masentuneena.

Pian olivat ensimmäiset loppukokeet. Saavuttuaan kokeista Berry kysyi: "Miten meni?" Ben ilmoitti, että he molemmat olivat saaneet 5,0, eli parhaan mahdollisen numeron, kuten myös Bea. Nelikko jutteli hetken kokeista ja onnittelivat toisiaan. He saivat jokainen yliopistolta 1200 simoleonin apurahan.

Berry meni heti kehittämään karismaansa peilin eteen, kun oli levännyt vähän aikaa. "Ääh, Berry, ei sun heti tarvitsis alkaa opiskelemaan seuraavaa loppukoetta varten", Beatrice sanoi. "Niin, mutta kun mä oon opiskellut heti aluksi, mä voin huvitella kaupungilla loppuajan", Berry vastasi keskittyen opiskeluunsa.

"Ehkä sunkin pitäis alkaa opiskelemaan. Vai haluatko jäädä koeajalle?" Berry kysyi hetken kuluttua Bealta. "No, okei sitten. Mä taidan lukea tätä siivousopasta", Bea myöntyi ja otti kirjan kirjahyllystä. "On tässä karisman harjoittelussa yks hyvä puoli!" "No mikä?" "Voi katsoo samalla, onko hiukset hyvin." Bea huokaisi. Opiskelu oli alkanut jo maistua hänen mielestään puulta.

"Brian", Berry aloitti seuraavana päivänä. "Mitä jos me kaikki lähtisimme kaupungille ostamaan uudet vaatteet, kun kerran saimme niin paljon rahaakin?" "Äh, vihaan shoppailua", Brian protestoi. "Ihan niin kuin Benjaminkin. Unohda koko juttu." "Vai niin? No, minä ja Bea sitten lähdemme kaksistaan. Siitä tuleekin paljon hauskempaa", Berry kivahti ja meni sisälle.

"Hmm... Löytyisiköhän joitakin hyviä shoppailupaikkoja?" Berry mietti. "Ahaa! Stadissa niitä on näköjään paljonkin!" hän viiden minuutin netin selailun jälkeen huomasi.

"Bea, lähdetäänkö Stadiin vaateostoksille?" Berry kysyi, vaikka arvasi jo vastauksen. "Totta kai!" Bea huudahti ja tytöt läimäyttivät kätensä yhteen.

Niinpä Berry ja Beatrice menivät taksiin, jonka oli määrä kuljettaa heidät Stadiin.

"Hei, Beatrice! Katsos tänne? Miltä tää näyttää?" Berry kysyi siskopuoleltaan, kun he olivat sovittamassa vaatteita. Hän oli pukenut mustan, olkaimettoman paidan, jonka kaupanpäällisiksi sai mustan kaulakorun. Berry käveli ja poseerasi peilin edessä mallin tavoin. Bea katsoi tätä kateellisena. Berry oli tummansinisillä, suurilla silmillä varustettu hoikka blondi. Lisäksi hänen ihonsa oli - no, sen värinen kuin normaalisti ihmisillä on.

"Se sopii sinulle", Bea yritti sanoa mahdollisimman normaalilla äänellä. "Niin kuin kaikki muutkin vaatteet", hän vielä lisäsi niin, ettei Berry kuullut. Hän sovitti sitten itse vihreää ohutta neuletta, ja katsoi itseään peilistä tyytyväisenä. Hän ei ehkä ollut mikään ah-niin-täydellinen-blondi-kaunotar niin kuin Berry hänen mielestään oli, mutta neule näytti hänen päällään hyvältä.

"Ostetaanhan me Benille ja Brianillekin jotain?" Berry kysyi Bealta. "Ostetaan vaan", Bea mumisi vastaukseksi. Berry maksoi vaatteet, ja tulihan niiden hinnaksi monta sataa simoleonia. Se oli kuitenkin varsin vähän rahaa, jos ajattelee kuinka paljon nelikko sai yliopistolta apurahaa.

Beatrice ja Berry palasivat Stadista. Tässä kaikki neljä uusissa vaatteissaan. Tyytyväisiltä näyttävät!

Ensilumi satoi hiljalleen SimCityn yliopistonaapurustoon.

Varsinkin Beatrice oli aina pitänyt lumesta. Heti, kun lunta satoi kymmenisen senttimetrin verran, hänen oli pakko mennä käveleskemään lumessa. Toisin sanoen, hän rakasti lunta ja talvea.

Eräänä päivänä Berry lähti luentonsa jälkeen Stadiin yksinään. Hän nimittäin halusi miesystävän itselleen. Ketään ei kuitenkaan tuntunut löytyvän. Berry meinasi jo luovuttaa ja kävi makoilemaan puiston penkille tylsistyneenä. "Eikö täällä liiku ketään komeaa miestä?" hän pohti ja potkaisi maassa olevaa kiveä. Mutta kun hän nosti katseensa, hän näki jotakin, jota kannatti lähteä seuraamaan.

Berry seurasi miestä. Mies oli tummaihoinen ja ruskeahiuksinen. Ja kun hän käänsi päätään ja Berry näki hänen vihreät silmänsä. Ja komeat kasvonpiirteensä. "Oh my God", Berry kuiskasi itsekseen. Hän ei ollut koskaan nähnyt komeampaa miestä. Kun Berryn sydämensykkeet tasaantuivat, hän pakotti itsensä menemään juttelemaan tuolle miehelle. "Hei. Olen... Olen Berry Tower", Berry esitteli itsensä. "Kiva tavata. Oma nimeni on Puntti", Puntti sanoi. "Sinä olet..." hän sitten aloitti. Berry katsoi Punttia ihmeissään. "Sinä olet tosi kaunis!" Puntti lopulta sanoi ja molemmat punastuivat.

Sitten Berryn romantiikkatavoitteinen luonne otti vallan. "Oletko tosiaan sitä mieltä? Nyt kun mainitsin, et sinäkään hullumman näköinen ole. Oikeastaan en ole nähnyt sinua komeampaa ihmistä", Berry sanoi imartelevasti. Puntti hymyili. "Rakastan blondeja. Ja vielä enemmän meikkaavia blondeja. Oletko oikeasti blondi?" hän kysyi. Berry nyökkäsi. He juttelivat ja tutustuivat jonkin aikaa. "Oho, kello on jo noin paljon, pitää mennä!" Puntti huomasi katsoessaan rannekelloaan. "Pikaisiin näkemisiin", hän vielä sanoi vinkaten silmää. Berry jäi Stadiin kuin hylättynä. "Hän oli elämäni mies... Eikä minulla ole edes hänen puhelinnumeroaan! Minä vain ehdin antaa oman numeroni ja osoitteeni hänelle. Tuskin hän edes soittaa!" Berry ajatteli surullisena.

Sitten Berry huomasi väkijoukossa tutut kasvot. "Äiti!" hän kiljahti iloisesti. "Berry! Mitä sinä täällä teet?" Arina hihkaisi ja halasi tytärtään. "Öö... Olin... Olin vain katsomassa, löytyisikö täältä mitään ostamisen arvoista", Berry vakuutteli. "Äiti ei ilahtuisi kuullessaan, että olen antanut puhelinnumeroni ja osoitteeni melkein tuntemattomalle miehelle", hän ajatteli.

"Mitäs nyt? Onko jokin hätänä?" Arina kuitenkin alkoi kysellä äitimäisesti. "Ei", Berry vastasi nopeasti. "Opiskelu vain on raskasta..." "No, mitäs sinne yliopistolle kuuluu? Pärjäättekö sinä ja sisaruksesi siellä?" Arina jatkoi kyselyään. "Joo, ihan hyvin meillä menee", Berry vastasi. "Me kaikki saatiin ekasta loppukokeesta parhaan mahdollisen numeron." "Sehän on hienoa! Entä..." Arina aloitti jälleen. "Sori, äiti, pitää mennä! Luento alkaa kohta!" Berry valehteli. "Nähdään, Berry!" Arina huusi. "Hei hei", Berry vastasi ja lähti.

Seuraavana aamuna Berry heräsi ja hieroi silmiään. "Näin Puntista unta. Se oli niin todentuntoista... Miksi hän ei eilen soittanut? Eikö hän pidäkään minusta? Haluan tietää vastauksen!" hän mietti.

Berry painui vaahtokylpyyn toivoen, että saisi ajatuksensa pois Puntista. Hän ei ymmärtänyt itseään, hän oli romantiikkatavoitteinen, muttei silti pystynyt unohtamaan tiettyä miestä mielestään. "Mitä minä teen?" hän pohti surullisena.

Muutama päivä kului. Aikaisin aamulla, kun Berry oli juuri vienyt roskat ja oli menossa takaisin sisälle, joku hahmo seisoi oven vieressä. "Puntti!" Berry kiljaisi. "Oli niin pimeää, etten nähnyt sinua! Tule sisälle, jos tahdot!"

Berry halasi Punttia. "Mikset tullut aikaisemmin? Olisit edes soittanut! Minä luulin, ettet sinä välitä minusta ollenkaan!" Berry huusi ja ennen kuin tajusikaan, että hän itki hysteerisesti. "Voi sinua, Berry", Puntti puhui rauhallisella äänensävyllä. "Mennään ulos, etteivät siskosi ja veljesi herää." Berry nyökkäsi nyyhkyttäen.

"Berry. Minulle tuli vähän kiireitä. Mutta kyllä minä välitän sinusta", Puntti vastasi. "Tai no... Jos totta puhutaan..." hän jatkoi, ja Berry katsoi säikähtäneenä Punttia.

"...minä rakastan sinua."

"Tunne on molemminpuolinen!" Berry kiljaisi ja pyyhkäisi kyyneleensä hihaansa. Sitten Berryn oli kuitenkin aika lähteä luennolle. "Voit odottaa täällä jos haluat", Berry hymyili. "Ei minulla mene kuin kolmisen tuntia. Voit olla kuin kotonasi." "Hyvä on", Puntti nyökkäsi.

Beatrice oli äärettömän kateellinen Berrylle. "Heillä ei saa enää mennä noin hyvin, kun minulla ei ole ketään!" Bea mutisi hiljaa itsekseen ja meni Puntin luo. "Hei, sä olet tosi komea", hän virnisti flirttailevasti Puntille. "Lopeta! Olen siskopuolesi miesystävä!" Puntti vastasi jyrkästi ja käveli juttelemaan Benjaminille ja Brianille.

 Sinä iltana Berry meni aikaisin kirjoittelemaan yläkertaan päiväkirjaansa ja miettimään sopivaa suunnitelmaa. Oli epäreilua, kun Berryllä oli Puntti ja hänellä ei ketään. "Hetkinen! Nyt keksin!" Bea ajatteli kierosti ja lähti kävelylle - tai niin hän ainakin sisaruksilleen väitti...

 

Noniin, kommentteja, kommentteja! :> :>