Tässä siis toisen sukupolven ensimmäinen edustaja. Benjamin Tower! Suloinen pikku poika siis... Arina laski esikoisensa lattialle ja riensi tohkeissaan patistamaan Anssia ostamaan pikkuiselleen pinnasänkyä.

"Kuka on isin pikku poika? Kuka?" Anssi kyseli Benjaminilta kun oli käynyt ostamassa pinnasängyn. "Bababaa", Benjamin jokelteli ja Anssi käyttäytyi kuin hänen esikoisensa olisi sanonut jo jonkin pitkän sanan.

"Sinulla on varmasti kova nälkä, Benjamin... Tässä maitoa, maito on namia", Anssi yritti saada poikansa syömään. "Äbädää!" Benjamin huusi ja melkein alkoi itkemään. "Arina! Miten pojan saa syömään?" Anssi huusi hädissään. "Syötin Benjaminin hetki sitten!" Arina huusi takaisin hymyillen, koska Anssi oli niin huolehtivainen isä.

Talvi tuli. Ja talvi merkitsi lunta. Ja sitä satoikin paljon.

Seuraavana päivänä suurin osa lumesta satoikin pois. Anssi osti kaukoputken ja alkoi tarkkailemaan tähtiä. Eräänä päivänä hän päätti yrittää kutsua avaruusolioita erään lukemansa kirjan ohjeiden mukaan. "Avaruusolioita voi olla olemassa", Anssi mietti. "Ei voi olla mahdollista, että me Maa-planeetalla asuvat olisimme maailmankaikkeuden ainoat elävät oliot!"

"Hm? Mikä tuo vihreä pilkku on? Tuntuu, että se lähestyisi... Ja lähestyisi... Ja... Ei voi olla totta!" Anssi huudahti kun sininen valokeila ympäröi hänet. "Arina! Auta!" hän huudahti kauhuissaan kun hän tunsi oudon voiman vetävän häntä puoleensa. Arina tuijotti ovelta kauhuissaan, kun hänen miehensä nostettiin avaruusalukseen. Arina riensi soittamaan poliisille. Kerrottuaan asiansa poliisi vastasi: "Emme tiedä, mitä tehdä. Meidän on vain odoteltava. On mahdollista, että miehenne tuodaan takaisin."

Ja niin kävikin. Pian avaruusalus kierteli ja kaarteli Towereiden pihaan.

Ja aluksesta putosi Anssi. "ApuaAAAA!" Anssi huusi tajutessaan kuinka pitkä pudotus oli.

"Au..." Anssi mumisi pudotessaan asvaltille mahalleen. Arina juoksi hänen luokseen. "Anssi! Millaista avaruudessa oli?" Arina kiljui. "En... muista. Kaikki on hämärän peitossa... Muistan vain kuinka minut nostettiin alukseen. Enempää en muista", Anssi vastasi päätään hieroen. "Sinun kannattaisi mennä lepäämään", Arina ehdotti, ja Anssi nyökkäsi.

Arina kävi usein WC:ssä oksentamassa. Hänellä oli ollut viimeksi niin huono olo silloin, kun hän odotti Benjaminia.

Ja niin kävi Anssikin. "Miksi minulla on aina niin oksettava olo?" hän mietti ja kirosi mielessään.

Ja syntymäpäivät koittivat! Benjaminin oli aika kasvaa kaksivuotiaaksi taapertajaksi. "Puhallapas kynttilät", Anssi kehotti.

Tällainen söpöliini kasvoi pojasta. Aivan isänsä näköinen!

Benjaminille hankittiin ksylofoni. Sitä hän sitten soitteli päivät pitkät ja kehitti luovia taitojaan. "Sinusta tulee kyllä isona hyvä maalari", Arina ja Anssi sanoivat Benjaminille usein. Tämä vain nauroi ja jatkoi ksylofoninsa soittelemista.

Benjaminin ensimmäinen sana: isi. <3

Tässä Benjamin opettee kävelemään.

Jonkin ajan kuluttua Arina sai tuntea jälleen potkaisun mahassaan. "En kai minä taas voi olla raskaana...?" hän pohdiskeli mennessään syömään aamiaista Anssin seuraksi. Hän päätti olla mainitsematta asiasta aviomiehelleen, ja ajatteli kertovansa vasta kun oli aivan varma raskaudestaan.

Mikä kummallisinta, Anssinkin maha kasvoi. "Olenpa minä lihonut", Anssi vain tuumi.

Parin kuukauden päästä vauva potkaisi jälleen. Arina päätti kertoa miehelleen olevansa raskaana. "Olet siis raskaana? Tiedätkö, vaikka tämä mahdottomalta kuulostaakin, minusta tuntuu että minäkin olen!" Anssi huudahti. Sitten hän luki ääneen kirjastaan: "Miehet, jotka ovat käyneet avaruudessa, tulevat raskaaksi ja synnyttävät alienvauvan." Arina katsahti Anssiin epäuskoisena, ja tämä kohautti olkapäitään.

Ja niinpä Anssinkin vatsa kasvoi. "Muuta selitystä ei ole", hän pohti.

Benjamin ei pidä kylpemisestä, kuten ilmeestä huomaa...

Pian Arinan supistukset alkoivat! "Apua... Vauva syntyy... ANSSIII!" hän kiljui.

"Oii, mikä söpöliini sinä olet!" Arina leperteli uudelle vaaleat hiukset, vaaleimman ihon ja tummansiniset silmät perineelle vauvalleen. "Sinäkin olet poika. Saat nimeksesi... Brian!" Yhtäkkiä supistukset alkoivat uudelleen, ja Arina joutui laskemaan Brianin maahan.

"Toinenkin lapsi! Kaksoset!" Arina tajusi kun piteli käsissään toista vauvaa. "Sinä olet tyttö! Jippii! Nimeksesi saat siis Betty... Ei kun... Sanotaan sittenkin vaikka Berry." Berrykin on varustettu vaaleimmalla iholla, vaaleilla hiuksilla ja tummansinisillä silmillä. Arina vei kaksoset sisälle. Hän ja Anssi olivat jo valmiiksi ostaneet kehdon. "Nyt kehtoja on vain yksi... Pitääpä soittaa Anssille töihin ja käskeä hakea toinenkin kehto", Arina tuumi.

 Jonkin ajan kuluttua oli alienvauvankin aika syntyä. "Miten Arina on voinut kestää kaksi synnytystä?" Anssi mietti mielessään.

"Arina! Tule katsomaan! Vihreä vauva!" Anssi huusi ihmeissään. "Näytä!" Arina innostui. "Onko hän tyttö vai poika?" "Tyttö taitaa olla", Anssi sanoi. "Mikä olisi sopiva nimi?" "Mitä sanoisit Beatricesta?" ehdotti Arina. "Hyvä on! Tyttäreni nimi on siis Beatrice!" Anssi hymyili ja syleili pienokaistaan.

"Pikku Beatrice... Sinusta kasvaa vielä söpö alientyttö", Anssi lupasi.

Tässä kuva pikku Berrystä. Berry sai valkoisen kehdon ja Brian sai ruskeavalkoisen.

Brian syömässä.

"Apua! Salama iski tuohon vaasiin!" Anssi säikähti eräänä päivänä. "No niin, hienoa Anssi! Nyt onnistuit rikkomaan tuon vaasin", Arina sanoi ivallisesti. "Mut..." Anssi yritti.

Kaksosten synttärit! "Puhalletaan kynttilät N-Y-T-NYT!" Arina sanoi Anssille ja he puhalsivat kynttilät kakuista.

Tässä suloinen Brian! Aika lailla isänsä näköinen, mutta huulet ovat luultavasti äidiltään.

Ja tässä kaunis Berry! Silmät ovat selvästi äidiltään periytyneet, ja mielestäni se on hyvä asia.

ISO HALI!

"Ei taas! En voi olla raskaana!" Arina kauhistui. "Tämä lapsi saa sitten olla viimeinen.

Brian harjoittelee kävelemään...

...samoin kuin Berry. "Ota askel kerrallaan, Berry... Hyvä, juuri noin..." Anssi rohkaisi tytärtään.

Ei kulunut paljon aikaa, kun oli tuplasynttärit! Tässä kakun luona Beatrice.

Tämännäköinen söpöliini tuli Beatricesta! Ihan nätti alieniksi.

Tällainen Benjaminista kasvoi. "Hei, huippua! Minusta kasvoi lapsi! Wuhuu!" hän hehkutti ja hyppeli ympäri huonetta.

Tässä parempi kasvokuva.

Aina, kun Arina tuli töistä, Benjamin riensi halaamaan häntä.

Benjamin oli lapsesta asti melkoinen hurmuri. Hän näki omasta mielestään kauniin naisen ja meni juttelemaan hänelle. Nainen vain hymyili.

Nainen pyöritti Benjaminia ilmassa kovaa...

...joten Benjamin oksensi maahan.

Kuva kaikista taaperoista pinnasängyissään.

Benjaminkin sai oman huoneen, jonka teemana olivat kilpa-autot. Hän piti uudesta huoneestaan todella paljon.

Ja taas Arinan maha kasvoi... Millainenkohan vauva tällä kertaa syntyy?

 

Tässä tämä osa. :) 50-kuvainen. Toivottavasti piditte! ^^